03 marraskuuta 2016

Marraskuuta

Blogihiljaisuuteni puolusteluksi sanon heti, että olen mielestäni kirjoittanut kaikkea muuta hyvin innokkaasti viime kuukausien aikana. Lukenutkin olen innolla.

Viime tipassa lähettämäni novelli pääsi jatkoon Novassa, mikä olikin ainoa tavoitteeni. Novelli oli valmis ja koeluettu jo kuukausia etukäteen, ja vaikken ollut jutusta yhtään varma, päätin heittää sen kilpailuun mukaan, kävi miten kävi. Muita uutisia kilpailun edistymisestä ei sitten olekaan kuulunut.

Porttiin sain lähetettyä viime vuonna keskeneräiseksi jääneen scifi-novellini. Se oli jo suuri saavutus, että sain kursittua hankkeen kokoon. En ole koskaan kirjoittanut mitään niin osissa ja edestakaisin hajanaisesti kuin tätä soppaa, joten huhhei.

Goottiantologiaan lähettämäni novelli oli kaikista helpoin synnyttää. Luin juhannuksena Humisevan harjun uudelleen, ja jotenkin tekstiä syntyi melko vaivattomasti ja iloisesti, vaikka maisemat kovin synkkiä olivatkin. En silti yhtään tiedä, mitä siitä seuraa, seuraako yhtään mitään. Novellin idea ja ympäristö tuntuvat edelleen rakkailta, joten jos ei tällä kertaa nappaa, tulen kyllä työstämään juttua eteenpäin.

Kesä ja syksy vilahtivat noin muuten ihan hujauksessa. Möyrin lähinnä pusikoissa valokuvaamassa hyönteisiä ja hämähäkkejä, jos en ollut lukemassa tai kirjoittamassa.

vihreä hyönteinen green insect lingon puolukka

Nanowrimo houkutti kovasti, varsinkin kun kaverini ilmoittautui siihen ensimmäistä kertaa elämässään. Pidin silti pintani ja päätin kuluttaa marraskuun ihan vanhan editoimisessa. Tällä viikolla olen tosin saanut olla kotona flunssassa ja olen kirjoittanut kokonaisen uuden luvun. Hyvä minä.

20 heinäkuuta 2016

Kesä ja Liebster

Sain vaarnalta Liebster- haasteen (joka on odottanut jo ihan ruokottoman pitkän ajan), kiitos (ja anteeksi)! Kesä on jo humahtanut puoleen väliin, enkä tiedä mitä tässä on oikein tapahtunut. En ole edes uimaan kerennyt. Huh. Mutta lukenut olen ja kirjoittanut.



Tässä vastauksia saamiini hyviin kysymyksiin:

1. Mitä mieluisaa sinulle on tapahtunut tänä keväänä?

Kävin taidetta arvostavien ystävien kanssa pääsiäisenä jokavuotisella taiderundilla ja vaikka useimmiten käyn näyttelyissä ja elokuvissa mieluiten yksin, oli meillä niin hyvä poppoo kasassa, että oli tosi mukavaa.  Ensi vuonna uudestaan.

2. Luetko laaja-alaisesti myös omien mieltymyksiesi ulkopuolelta?

Vastaan tähän myöntävästi, koska kiinnostun aika herkästi asiasta kuin asiasta. Olen myös vähän yllytyshullu, joten jos joku tyrkkää käteen kirjan ja sanoo "lue tuo", minähän luen.

3. Koetko kuuluvasi jonkinlaiseen kirjoittajayhteisöön?

Internetin blogimaailmassa olen saanut yhteyden kirjoittaviin ihmisiin. Muuten hommailen ihan yssikseen.

4. Mitä mieltä olet Rainer Maria Rilken väittämästä: "Taideteos on hyvä, jos se syntyy välttämättömyyden pakosta; muuta arvosteluperustetta sille ei ole."

En ihan täysin allekirjoita, vaikka väittämässä on tiettyä hohtoa. En itse aina tunne välttämätöntä pakkoa, kun kirjoitan jotain. Haluaisin silti uskoa, että tuotokseni ovat edes jotenkuten hyviä. Pakkojakin voi olla monia. Deadline? Toive taloudellisesta palkasta?

5. Kuka on mielenkiintoisin kotimainen nykykirjailija tai -runoilija? Miksi?

Mieleen tulee sellaisia nimiä kuin Jere Vartiainen, jonka sanailua ihailen, Emmi Itäranta, jonka kirjoittama kieli on hirveän kaunista ja Elina Pitkäkangas, jonka ihmissusitrilogian toista osaa odottelen hyvillä mielin. Myös Asko Sahlbergin kirjoja haluan lukea vastaisuudessa. Nyt olen lukenut häneltä vain yhden romaanin, mutta se kolahti kunnolla ihan kaikin puolin.

6. Millainen olisi kirjallinen omakuvasi?

Aika synkkä.

7. Onko sinulla taideteosta, joka on merkittävä sinulle tai jollekin tekstillesi?

Blade Runner- elokuva ja eräs Mihail Vrubelin maalaus, jota katselin jo ihan pikkuisena ja ihailin. Molemmilla on paikkansa kahdessa eri kässärissäni.

8. Oletko intertekstuaalinen kirjoittaja?

Tekstiini puikahtaa kyllä viitteitä toisten teoksiin, mutta yritän karsia. Luin juuri yhden romaanin, jossa viitattiin ja lainattiin ja verrattiin niin vietävän paljon, että alkoi jo ihan ihmetyttää. 

9. Mitä haluaisit osata?

Sujuvaa venäjää! Maailman hienoin kieli. Siis suomen jälkeen.

10. Saatko päähäsi valmiita lauseita, repliikkejä tai sanapareja?

Enpä oikeastaan saa. 

11. Mitä odotat tulevalta kesältä?

Sitä että saan viime kesänä kesken jääneen tieteisnovellini valmiiksi ja lähetettyä tämän vuoden Porttiin. Haluan myös lukea paljon kirjoja. Molempien tavoitteiden osalta näyttää hyvältä.

hyttynen itikka mosquitoe mygga


20 kesäkuuta 2016

Fantastika 2016 Tukholma

Lauantaina 18.6 otin kaverin kanssa suunnaksi Tukholman. Matkustimme ensin junalla Uppsalaan ja siellä vaihdoimme Tukholman junaan. Vielä yksi metro- ja linja-automatka halki litimärän, oh niin sateisen ja harmaan Tukholman, niin olimmekin jo perillä Sicklassa, jossa järjestettiin tämän vuoden Swecon.


En tänä vuonna viitsinyt kirjoittaa muistiinpanoja, mutta kirjoitan hieman tunnelmista ja ajatuksista, jotka mieleen päällimmäisinä jäivät.

Moderna utopier- paneelissa keskusteltiin utopioiden kirjoittamisesta. Paneeli oli yksimielinen siitä, että onnellisten, ideaalisten maailmojen kirjoittaminen on huomattavasti haastavampaa kuin dystopioiden. Kirjailija Kristina Hård myönsi suoraan, että dystopian kirjoittaminen on myös rutkasti hauskempaa. Sf- akateemikko Jerry Määttä sanoi mielenkiintoisesti pitävänsä rikoskirjallisuutta hyvin utopistisena lajina, koska dekkarien lopussa murhaaja jää aina kiinni.

Muita poimintoja vilkkaasta keskustelusta:

Utopiassakin voi olla konflikteja, jotta tarina olisi mielenkiintoisempi. Nämä ovat useimmiten kuitenkin päähenkilöiden omia sisäisiä konflikteja.

Kirjailija Boel Bermann muistutti, että utopia on erilainen jokaiselle meistä. Sinun utopiasi on jonkun muun dystopia.

Utopiat kehittyvät ajan mukana. Se mitä pidettiin lähes tavoittamattomana utopiana 100 vuotta sitten, on jo arkipäivää meille. Tänä päivänä viemme utopian ideaa koko ajan kauemmaksi.

Dystopiat ovat varoittavia esimerkkejä, jotka voivat auttaa valitsemaan tien kohti utopiaa, nyt kun aikaa vielä on. 

Novelliantologiassa Andra vägar ruotsalaisia spefikirjoittajia pyydettiin olemaan visionäärejä ja kertomaan oma käsityksensä utopiasta. Toisena utopiaa edustavana kirjana suositeltiin Tanith Leen romaania Don't Bite The Sun (päätyi lukulistalleni, koska kuulosti varsin mielenkiintoiselta).

Olisi hienoa nähdä, että kirjoittajat uskaltaisivat tarttua haasteeseen ja kirjoittaa utopioita.

Fantastika 2016

Jukka Halmeen johtamassa Nordic Fantasy- paneelissa keskusteltiin pohjoismaisesta fantasiakirjallisuudesta. Tunnin aikana sivuttiin mm. seuraavia seikkoja:

Norjassa merta on pidetty perinteisesti hyvänä elementtinä, kun taas vuorilta ei koskaan ole tullut mitään hyvää. Niitä on pelätty ja jopa kartettu, koska niiden kupeilla asuu esim. peikkoja.

Tanskassa ei ole metsää eikä vuoria, joten monissa tarinoissa esiintyy maan alla eläviä olioita. Monia tarinoita on lainattu myös suoraan Ruotsista ja Norjasta.

Kirjoituskursseja ja erinäisiä luentoja vetävä Kristina Hård kertoi kohtaavansa säännöllisesti ruotsalaisia, jotka kertovat oikeasti nähneensä peikon.

Saara Henriksson puhui siitä, kuinka pohjoismaiselle fantasiakirjallisuudelle on yhteistä myös ympäristöllinen näkökulma. Luonto ja sen suojeleminen ovat meille sydäntä lähellä olevia aiheita. Esimerkkinä Emmi Itärannan Teemestarin kirja.

Muita kirjavinkkejä olivat suomeksikin käännetty Siri Pettersenin trilogian avaus Odininlapsi ja Ailo Gaupin Trommereisen. Paneeli muistutti siitä, että ruotsi, tanska ja norja ovat niin lähellä toisiaan, että jos osaa yhtä kielistä, ei pidä arastella tarttua naapurimaan fantasiakirjoihin. Suomi jätettiin tylysti listan ulkopuolelle, koska no, se ei vaan kuulu samaan sakkiin. Paneelin suomea osaamattomat jäsenet pahoittelivat, että joutuvat lukemaan käännöksiä :). 

Fantastika 2016

Feminist science fiction in the 70s and today- paneeli veti salin tupaten täyteen yleisöä. Rivejä jouduttiin tiivistämään useampaan otteeseen ja silti muutamat joutuivat jäämään ilman istumapaikkaa. 

John-Henri Holmberg on työskennellyt kustannustoimittajana vuosikymmeniä ja julkaissut naisten kirjoittamaa tieteiskirjallisuutta enemmän kuin muut Ruotsissa. Hän on seurannut tieteiskirjallisuuden tuulia jo vuosikymmenten ajan, myös sen feministisiä aiheita. Vaikka Margaret Atwood herätti suuren yleisön huomion romaanillaan Orjattaresi, Holmberg muistutti, että kauan ennen Atwoodia naiset kirjoittivat mielenkiintoista feminististä tieteiskirjallisuutta.

Tieteiskirjailija ja feministi Carolyn Ives Gilman ihmetteli hieman sitä, kuinka feminismissä on palattu takaisin hyvin triviaaleihin kysymyksiin. Onko ookoo käyttää korkkareita tai mennä kihloihin? Monella nuorenkin sukupolven edustajalla on siis vääriä käsityksiä siitä, mistä feminismissä oikeasti on kyse.

Tieteiselokuvissa ja -kirjoissa on ollut suuntauksena se, että uskottavat ja suositut naispäähenkilöt ovat luonteenpiirteiltään ja käytökseltään varsin miehekkäitä ts. ilmentävät maskuliinisia stereotypioita. Tämä ei oikeastaan täytä feminismin määritettä, vaikka pääsemmekin lukemaan itsenäisistä "naisista". Tässä kohtaa itselle iski ahdistus, koska muistin, että Alien- elokuvien Ripleyn rooli oli alunperin kirjoitettu miesnäyttelijälle. Asia jaksaa järkyttää vieläkin, koska pidin Ripleytä aina mallina siitä, että naisetkin pystyvät tekemään juttuja. Kirjallisuudessa ja elokuvissa pitäisi päästää ohjaksiin naishahmoja, jotka voivat ja uskaltavat olla naisia.

70- luvun feministisiä kysymyksiä tarkastelevat tieteisromaanit ovat valitettavasti yhtä ajankohtaisia meidän aikanamme, jolleivät jopa ajankohtaisempia. Suzanne van Rooyen kertoi suorastaan järkyttyneensä, että 40 vuotta sitten käytyjä keskusteluita käydään sana sanaan tänäkin päivänä. Naiset eivät saa kävellä rauhassa kadulla ja raiskauksen uhreja heitetään vankilaan.

Koko paneeli suositteli yleisöä lukemaan Joanna Russin romaanin The Female Man.  Ann Leckien ratkaisu käyttää englannin kielen she- pronominia läpi Ancillary Justice- kirjansa jakoi hieman mielipiteitä, mutta Ursula K. Le Guin kuulemma katuu, ettei ollut aikoinaan yhtä rohkea kirjoittaessaan romaaniaan Pimeyden vasen käsi.

Tulevaisuudessa toivon mukaan saamme lukea islamilaisen kasvatuksen saaneiden kirjoittajien tieteisnovelleja ja - romaaneja, joissa kuullaan myös naisten ääni. Toistaiseksi muslimit ovat genressä aliedustettuina.


That's why I killed him!- paneeli puntaroi sitä, mikä tekee kirjan hahmoista uskottavia. Keskustelu ei sinällään sisältänyt mitään hirveän uusia ajatuksia. Kirjoittajan vastuulla on tuntea hahmonsa, keksiä heille taustat, oma elämä ja kohtalo. 

Maria Turtschaninoff sanoi, ettei hänellä ole ongelmia luomiensa hahmojen surmaamisessa, mutta kerran hän ei raaskinutkaan tappaa erästä tarinassa esiintyvää hevosta.
Fantastika 2016
Från valyriska till klingonska - så gör man ett rekvisitaspråk. Kenties päivän viihdyttävin luento käsitteli elokuvissa ja sarjoissa esiintyviä keksittyjä kieliä.

Fantastika 2016

Kun Yens Wahlgren kysyi onko yleisössä ketään Tolkienin haltiakieltä taitavaa henkilöä, yksi nosti kätensä (!). Tolkienin keksimää kieltä ei tosin voi pitää puhtaasti rekvisiittakielenä, koska kieli oli kirjailijan intohimo, josta kaikki alkoi. Vasta kielen kehitettyään Tolkien alkoi luoda maailmaa sen ympärille ja siten syntyivät Keski-Maahan sijoittuvat romaanit.  

George R. R. Martin sisällytti kirjasarjaansa keksittyjä vieraita sanoja sinne tänne, mutta myönsi olevansa ihan käsi vieraitten kielioppien rakentamisessa. Valtaistuinpelin kerätessä suosiota, HBO ja Language Creation Society astuivat kuvaan mukaan. Järjestettiin kilpailu kieliasiantuntijoiden kesken ja siten löytyi oikea henkilö esim. Dothrakin kieltä luomaan. 

Kaikki tietävät myös Star Trekin Klingonin kielen ja Avatarin Na'vi- kielen. Tähtien sodassa Chewbacca puhuu wookie-kieltä, joka on yhdistelmä merileijonien ja tiettyjen muiden eläimien ääntelystä. Niin sanottujen rekvisiittakielten kehittäminen ei silti ole mitään uutta. Jo 1700- luvulla Jonathan Swift kehitteli omaa kieltä Lilliputeille ja Hevosihmisille. Edgar Rice Burroughsin Marsiin sijoittuvissa romaaneissa barsoomilaisilla on oma kielensä, jota kehitettiin pitemmälle, kun elokuva John Carter tehtiin. 

Voynichin käsikirjoitus  on oma lukunsa, josta vieläkin kiistellään. Se on 1400- luvulta peräisin oleva hämärä kirja, jota kukaan ei osaa lukea. Huijausta vai ei?

Oma lukulista sai luennon jälkeen taas yhden lisäyksen Suzette Haden Elginin romaanista Native Tongue.
Fantastika 2016
Olutkin oli tapahtuman luonteeseen sopivaa. Omnipollo Zodiak.
Päivän aikana tuli käveltyä melkoisesti. Joko kertyneet kilometrit tai koko päivän sadan tienoilla pysytellyt ilmankosteus tappoivat kaverini kengät.

En ihme kyllä ostanut yhtäkään kirjaa, mutta nämä kaksi novellikokoelmaa pistin muistiin: Stockholms undergång sisältää Tukholmaan sijoittuvia ruotsinkielisiä kauhunovelleja ja Waiting For The Machines To Fall Asleep- antologiaan on koottu ruotsalaisten kirjoittajien tieteisnovelleja englanniksi.



Päivä oli perin harmaa ja märkä, mutta mikäs meidän oli ollessa sisätiloissa. Aurinkoa nähtiin vasta yhdentoista maissa illalla, kun istuimme junassa kotimatkalla. 


06 huhtikuuta 2016

Kirjoittaminen auttaa

Vuodenvaihteen jälkeen olen kirjoittanut vähemmän kuin aikoihin. Olen lukenut paljon muiden tuotoksia ja ilmoittautunut Atorox-äänestäjäksi, vaikkei pitänyt. Olen kriiseillyt ajankulusta ja iän karttumisesta johtuen, ollut vain väsynyt. Olenko kirjoittanut vähemmän siksi, että olen ollut väsynyt? Melkeinpä voin sanoa asian olevan päinvastoin: olen ollut väsynyt, koska olen kirjoittanut vähemmän. Parin viime viikon kuluessa olen taas laittanut itseäni parempaan ruotuun, eli istunut ja kirjoitellut. Olen heti ollut paremmalla tuulella!

Ymmärrän tai uskon ymmärtäväni mitä Franz Kafka tunsi kirjoittamista kohtaan, vaikken itseäni häneen voikaan verrata.
Minun elämäni perustuu ja on aina perustunut yrityksiin, useimmiten epäonnistuneisiin yrityksiin kirjoittaa. Mutta silloin kun en kirjoittanut, makasin minä maahan lyötynä, niin kurjana, että minut olisi sietänyt lakaista ulos.
Kirjeitä Felicelle s. 24
Kirjoittaminen auttaa kannattelemaan kaikkea muuta, mitä elämä heittää päälle. Siispä kirjoitan. Se on kivaa. Jää-käsikirjoitus saa levätä vielä vähän. Puuhaan muita projekteja. Päätin mm. muuttaa yhtä murheenkryynivampyyrikässärini kertojanäkökulmaa, mutta siitä lisää myöhemmin. En tiedä vielä onko muutos pysyvä, mutta tällä hetkellä se innostaa minua.

Helmikuussa kävin oopperassa Helsingissä. Rakastan oopperaa ja fanitan Apocalypticaa, joten tietenkin ostin liput Perttu Kivilaakson ja Eicca Toppisen Indigoon.
Indigo-ooppera on tarina ahneudesta sekä elämää suuremmasta rakkaudesta. Se kertoo teknouskosta ja tiedemiesyhteisön tuhosta. Indigo kuvaa sitoutumista ja valintoja silloin, kun tapahtumat johtavat meitä, ei oma tapahtumat johtavat meitä, ei oma tahto. Indigo on eräänlaista scifiä, vaikka se ei ole mikään väite jostakin oletetusta tulevaisuudesta. Sen tapahtumat voivat olla tulevaisuutta, yhtä lailla kuin nykyisyyttä tai menneisyyttä. Fiktion tapahtuma-ajalla ei ole tarinamme kannalta merkitystä. Tärkeää ei ole se, milloin tämä olisi voinut olla totta, vaan se että kuvaamamme maailma voisi olla mahdollinen. Ei juuri sellaisena, sen näköisenä, kuin me sen olemme näyttämölle luoneet, mutta sen kaltaisena.
Propagandaministerin roolin laulava viroilainen Koit Soasepp oli loistava. Kohtaukset, joissa propagandaministri lauloi, olivat milteimpä oopperan mahtipontisimmat ja hienoimmat. Soasepp on alkujaan opiskellut maatalousyliopistossa ja ollut alalla yksityisyrittäjänä ja sitten: alanvaihto!


Nyt lauantaina oli vuorossa Metropolitanista livenä lähetettävä Puccinin Madama Butterfly. Eli traagisista oopperoista ehkä se traagisin, samalla ehkä se kauneinkin. Tutusta tarinasta huolimatta musiikki ja upeat laulajat veivät mennessään. Latvialainen Kristine Opolais eläytyi Cio-Cio-Sanin rooliin niin hyvin, että sydäntä särki. Kun hän otti veitsen lopussa käteensä, sieltä täältä yleisöstä kuului niistämistä. Melkein neljän tunnin ilta kaksine väliaikoineen tuntui korkeintaan puolitoistatuntiselta. Lavastus oli upea, puvut olivat upeita. Pulssi oli koholla miltei koko ajan. Joko ihastutti ja rakastutti, ärsytti ja suututti. Upeaa.


31 joulukuuta 2015

Mahdottomia lahjoja

Kirjainunelmia- blogista minulle annettiin haaste, jossa pitää keksiä 3-5 älytöntä toivetta. Niitä oli hauska miettiä ja lähdin leikkiin mukaan ihan itsekkäältä pohjalta eli en mitään maailman rauhaa hakemaan.

Toisaalta olen lukenut/ katsonut liian monta tarinaa, jossa toiveen esittäjä joutuu kiipeliin toiveidensa takia (esim. kun Fox Mulder meni maailman rauhaa toivomaan, hän huomasi olevansa ainoa ihminen maan päällä auts), joten haaste aiheutti jonkin verran päänvaivaa.

1. Kyky teleportata hallitusti, turvallisesti ja terveellisesti yksin tai kaverin kanssa vaatteet päällä. Jotain tavaraakin pitäisi pystyä ottamaan mukaan. Viisautta käyttää lahjaa oikein. Mietin paljon näkymättömyyttäkin, mutta siinä olisi vielä suurempi riski, että homma lähtee täysin lapasesta. Näkymättömyys olisi oiva apu esim. itsepuolustuksessa, mutta siinä voisi helposti ajautua itse rikkomaan lakia. Näkymättömänä teleporttaajana houkutus ruveta yksityiseksi kostajaksi olisi suuri. Tappaisin hirveän paljon ihmiskauppiaita ja raiskaajia ja muita pahoja ihmisiä (lue: pahoina pitämiäni ihmisiä), kunnes lopulta tajuaisin, etten varmaan tiedä ihan kaikkea kaikesta ja sitten minun olisi teleportattava itseni aurinkoon. :´(

2. Moitteettomasti toimiva (tarpeeksi ärhäkkä mutta ei liian) vastustuskyky. Ei tarttuvia tauteja: hyvästit flunssalle, mahataudille ja verenvuotokuumeille. (Teleporttaampa itseni aamu-uinnille Ganges-joelle vain siksi, että pystyn tekemään sen ilman, että oksennan sisuskaluni pellolle seuraavana päivänä.) Ei vaaraa epämiellyttävistä autoimmuunisairauksista. Allergioilta olen toistaiseksi säästynyt, mutta niitä ei tulisi sitten jatkossakaan. Viisautta toimia silti järkevästi (ei Gangesia). Ja jos itseeni mikään taudinaiheuttaja ei pure, voinko silti toimia kantajana? Eli jos teleporttaan itseni pariksi viikoksi vapaaehtoistyöhön ebolan runtelemalle alueelle ja sitten ikävissäni kotiin syömään ruisleipää, tartutanko täällä päässä kaikki? :'( Toivetta pitänee vielä muokata...


3. Rahaa. Viisautta olla sen kanssa järkevä. Aika tylsä toive, mutta kun se vain helpottaisi elämää aika lailla. Olisi enemmän aikaa kirjoittaa? Toisaalta takaraivossa pälkähtelevät uutiset siitä, että lottovoittajat ja muut äkkirikastuneet ovat loppupeleissä aika onnettomia, yksinäisiä ja vainoharhaisia hmmmm. En siis haluaisi olla superrikas, mutta sen verran vauras, että pärjäisin hyvin ja voisin auttaa taloudellisesti myös ystäviä ja perhettä ja miksei ihan tuntemattomiakin, jotka apua tarvitsevat. Auttamiset ja lahjoitukset ja muut tekisin nimettömänä. En halua päätyä jeesustelijaksi, jota kaikki haluavat puukottaa selkään minä itse mukaanlukien. :´(

4. Lisää kielitaitoa. Ensiksi toivoisin osaavani täydellisesti äidinkieltäni suomea, sitten englantia ja ruotsia joiden kanssa pärjään toistaiseksi suht' hyvin. Venäjääkin, joka tällä hetkellä tökkii, haluaisin puhua täysin sujuvasti.  Mutta miksi tyytyä näihin neljään? Haluan puhua, lukea ja kirjoittaa kaikkia maailman kieliä! Eli sitten olisi saatava lisää aivokapasiteettiakin, ettei pää kärähdä. Olisi surullista vaipua psykoosiin ja jäädä toisten hoidettavaksi. :´(

5. Kyky muuttaa elokuvien paskat loput. Tämän vuoksi joutuisin luultavasti vihaisen ihmisjoukon lynkkaamaksi, koska ihme kyllä kaikki eivät jaa visioitani. :'( No entä jos voisin tehdä sen vain omassa päässäni? Unohtaisin juuri näkemäni pilatun elokuvan ja muistaisin vain itse keksimäni? (näivettäisikö tämä mielikuvitukseni ja kyvyn oppia uutta?) Mutta: Mitä ihmettä juuri näin? Olivatko dinosaurukset keskenään kamuja ja solmivatko ne keskenään jonkin hämärän liittoutuman? Oliko ihan pakko sotkea soppaan mukaan se iso vesisaurus? Katsoiko yksi velociraptoreista miespäähenkilöä ja heidän välillään säkenöi jonkinlaista lajien rajat ylittävää sympatiaa? Ei! Mitään tällaista ei koskaan tapahtunut. Se oli vain pahaa unta.

23 marraskuuta 2015

Liebster Award x 2

Suuret kiitokset huhtikuulle ja Elinalle, joilta kummaltakin sain ilahduttavan tunnustuksen. On mukava pitkästä aikaa päästä vastailemaan tällaiseen kysymyshaasteeseen!

 Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Huhtikuu antoi vastattavakseni nämä yksitoista kysymystä:

1. Kirjoitusrutiinisi - onko jotain välttämätöntä, mitä tarvitset, kun kirjoitat? 

Ei oikeastaan. Kirjoittaminen on siitä hieno harrastus, että sitä voi tehdä missä vain, milloin vain. Jos ei ole tietokonetta/kännykkää/kynää ja paperia (yleensä kyllä on), voi silti aina suunnitella kirjoitusprojekteja eteenpäin mielessään. Itseäni musiikki häiritsee enemmän kuin ihmisten puhe tai muu hälinä, ja jos on valittava, kirjoitan mieluiten, kun on hiljaista. Tee on aina iso apu. Olen myös järkytyksekseni huomannut, että viime aikoina olen saanut eniten kirjoitettua aamuisin, vaikka olen aina ollut iltavirkku. Iltaisin olen ruvennut lukemaan enemmän. Ainoa asia jonka voisin rutiiniksi lukea, on se, että vain rupean kirjoittamaan. Avaan tekstitiedoston ja alan näpyttää. Kyllä sitä tekstiä silloin alkaa aina syntyä.

2. Pisin kirjoitustaukosi?

Kesälomalla saattoi vierähtää parisen viikkoa niin, etten kirjoittanut. Sinäkin aikana syntyi silti ideoita ja suuntaviivoja nykyisiin projekteihini.

3. Minkä teoksen toivoisit, että olisit itse kirjoittanut (ei ole pakko olla romaani)?

Chuck Palahniukin Fight Club. Se on kuta kuinkin täydellinen.
Franz Kafkan Oikeusjuttu ja Muodonmuutos jaksavat myös kiehtoa ja ihastuttaa, aivan sama kuinka monta kertaa ne lukee. 

4. Mistä aiheesta et missään nimessä tahtoisi kirjoittaa? Onko sellaista?

Ruoanlaitto ja leipominen *yök yök yök*. Paitsi jos pitäisi läpällä laatia joku kokkiopas zombeille ja ihmissusille. Sitten voisi harkita. Tai jos teoksen nimi saisi olla "Road Kill Kitchen" ja siinä testattaisiin tapoja, joilla peitetään tienposkiraatojen mädän aromien ja mahdollisten oheishyvien (toukat) sulauttamista kulinaristiseen elämykseen.

5. Minkä lajin kirjoittaminen ei vaan suju?

Runoilu ei ole oikein minun juttuni. En ole kyllä tosissani yrittänytkään, joten ehkä se päivä koittaa vielä. Luen kyllä runoja mielelläni ja ihastelen niitä useinkin. Arkisen ja kovan realismin kirjoittaminen tuppaa sekin tökkimään.

6. Mitä kirjoitat mieluiten? 

Kyllähän se heilahtaa spekulatiivisen fiktion puoleen. Scifillä on aina paikka sydämessäni. Toisaalta minua kiehtovat erilaiset mysteerit. Kunnon rikostarinaa ei voita mikään. Varsinkin jos sitä höystää mustalla huumorilla ja maagisella realismilla! Tai... scifillä.

7. Kompastuskivesi kirjoittamisessa?

Aloitan projekteja. En saa niitä valmiiksi.

8. Entä vahvuutesi?

Ideoita pukkaa ovista ja ikkunoista.

9. Huomaatko suosivasi tietyn tyyppisiä sanoja, esimerkiksi tietyllä kirjaimella alkavia? Tarkoittaen siis esim. nimissä/kuvailussa?

Hahmoni huokailevat liian usein. Olen myös poistanut ja-sanaa ihan urakalla eräästä käsikirjoituksestani.

10. Mistä sait idean viimeisimpään teokseesi?

Halusin kirjoittaa tarinan, jossa tapahtuu mystinen katoaminen. "Jää"- kässärin alussa päähenkilö saa oudohkon ja hieman ahdistavankin puhelun. Minä sain samankaltaisen puhelun monta vuotta sitten eräänä talvisena yönä.

11. Tähän mennessä suurin saavutuksesi kirjoittajana?

Se että ylipäätään jaksan vielä kirjoittaa :). No viime vuonna iloitsin Portin novellikisan kunniamaininnasta ja tekstini julkaistiin Portti-lehdessä tänä vuonna. Muutama vuosi sitten olin myös mukana Mustat joutsenet- antologiassa.

Elina keksi seuraavanlaisia kysymyksiä:

1. Mitä on työn alla juuri nyt?

Edellä mainittu käsikirjoitus "Jää" on kiertänyt vähän siellä täällä ja nyt se on viimeistelyn alla. Se on jännitystarina, jota on pitänyt tiivistää melkoisesti. Ensi vuonna olen vakaasti päättänyt osallistua Portin novellikilpaan scifi-novellilla, joka jäi auttamattomasti kesken kesällä. Siinä on zombi. Lisäksi työn alla on sarjamurhaajatarina, johon liittyy vampyyri. Se on se vanhin ja ikuisin kaikista käsikirjoituksistani, samalla myös se rakkain. Huoh.

2. Ajatteletko lukijaa, kun kirjoitat?

Raakatekstiä kirjoittaessa en juurikaan, editoidessa kyllä. Vaikka itsellä olisi tekstin kanssa hirmuisen hauskaa, on lopulta pakko vähän miettiä aukeaako juoni ollenkaan mahdolliselle yleisölle.

3. Pisin kirjoitustaukosi?

*Katso edellisen listan nro 2.*

4. Missä ja milloin kirjoitat?

Nykyään useimmiten kotona ja aamupäivisin. Kirjastokin on ihana paikka kirjoittaa, mutta minulla on ihan liian harvoin sellaisia päiviä että ehtisin mennä sinne tietsikan kanssa. Kesällä oman päärynäpuun alla on myös kiva kirjoitella tarinoita muistikirjoihin. Heitän huovan puun alle ja se on siinä. Paperilla juoksentelevat ötökät ovat vain plussaa. Ennen kaverinani ja henkisenä tukenani oli myös Goljat, burmalainen rakkauteni, mutta valitettavasti sitä ei enää ole. Yhdessä keksimme valtavan monta hienoa juttua.
5. Luetko kirjoitusoppaita?

Olen valikoiden ja harppaillen tehnyt niin, mutten ole tainnut lukea yhtäkään opasta ihan kannesta kanteen.

6. Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?

Ajattelin, että se olisi oiva tapa lisätä kirjoittamista ja tulla siinä taitavammaksi.

7. Mitä mieltä olet sähkökirjoista?

Idea on loistava. Monesti kalliihkot hinnat vain ihmetyttävät.

8. Oletko jäänyt koukkuun johonkin kirjasarjaan, televisioon, musiikkiin tms?

Sarjoista jäin koukkuun Homelandiin, kun huhtikuussa kieriskelin helvetillisen influenssan kourissa kaksi viikkoa. Nyt syksyllä suurta ihastusta olen tuntenut Peaky Blindersia kohtaan. The Fall, jossa pääosaa esittää Gillian Anderson, on myös ollut mieluinen. Salaisia kansioita katson luonnollisesti vuoden ympäri ristiin rastiin. Siihen ei vain kyllästy. Kirjasarja joka vei mennessään, on Pierce Brownin kerta kaikkisen viihdyttävä Red Rising- trilogia, jonka kolmatta osaa odotan huuli väpättäen.

9. Kenelle annoit viimeksi kirjalahjan ja mikä kirja oli kyseessä?

Annoin pikkuveljelleni Ann Leckien kirjan Ancillary Justice ja isälleni Ari Turusen Humalan hengen.

10. Tapaatko jättää kirjan lukemisen kesken, jos tarina/tyyli ei miellytä?

Olen perinteisesti ollut hyvin sitkeä lukija, joka ei mielellään jätä kirjaa kesken, vaikka lukeminen ottaisi vastaan. Nykyään kuitenkin sallin itseni tehdä niin. En esimerkiksi jaksa lukea tekstejä, jotka ovat korostetun rivoja tai kaksimielisiä, jos se ei palvele itse juonta millään tavoin. Hahmojen stereotyyppisyys tai suora älyttömyys voivat myös kaihertaa sen verta paljon, että kirja jää kesken.

11. Onko sinulla soundtrackejä/biisilistoja omille käsikirjoituksillesi? Millaisia?

Ei ole. Kirjoittaessani en pysty kuuntelemaan musiikkia. Musiikki on silti iso juttu. Kiinnitän tosi paljon huomiota elokuvien soundtrackeihin ja arvostelen niitä herkästi. Hyvän käsikirjoituksen pystyy turmelemaan täydellisesti vääränlaisella musiikilla. Mieleistäni musiikkia kuunnellessani, keksin lennossa tunnelmaan sopivaa kuvaa (ehkä tämän takia menen oikosulkuun, jos yritän kuunnella ja kirjoittaa saman aikaisesti). Omiin käsikirjoituksiini ja niiden synnyttämiin kuviin liitän mielessäni esimerkiksi Apocalyptican, Amorphiksen ja Unheiligin kappaleita, sekä puhtaasti klassista musiikkia. Melodinen trance ja house ovat nekin joskus tilanteeseen sopivaa musiikkia.

Sitten kekkailen omia kymysyksiä, joihin niin halutessaan saavat vastailla Jere Vartiainen, Belsissa, Heidi Elo, Ville-Markus Nevalainen, Taika, Sanni, R.M.S.R.

1. Oletko koskaan meinannut lyödä hanskoja tiskiin eli lopettaa kirjoittelun (käsikirjoitus/blogi/jokin muu projekti) yhtä kaikki?
2. Milloin otti viimeksi päähän rankasti ja miksi?
3. Jos jostakin kirjoittamastasi käsikirjoituksesta/ tarinasta/ runosta/ blogipostauksesta tehtäisiin elokuva, kuka esittäisi pääosaa? Entä mahdolliset sivuosat?
4. Mikä mytologinen örvelö olisit, jos olisi pakko valita (vampyyri/enkeli/ihmissusi/näkki tms.) ja miksi?
5. Jos voisit leipoa karjalanpiirakoita kenen tahansa kirjoittavan ihmisen (elossa olevan tai edesmenneen) kanssa, kuka se olisi? Kuinka ilta etenisi?
6. Mitä sinulle pitäisi antaa/ tehdä, jotta lopettaisit kirjoittamisen? Onnistuisiko, jos sinulle luvattaisiin 200 miljoonaa euroa?
7. Mitä muuta harrastat kirjoittamisen/ bloggaamisen lisäksi?
8. Jos saisit pitää yhden ainoan elokuvan ja yhden ainoan kirjan ja kaikki muut olisi pakko hävittää, mitkä valitsisit säilytettäviksi?
9. Minkä yhden ainokaisen asian poistaisit ja hävittäisit juurineen maailmasta?
10. Mitä mieltä olet ruoanlaitto-ohjelmista?
11. Mitä aiot kirjoittaa seuraavaksi ja mistä sait siihen idean?

15 marraskuuta 2015

Miten tulkita hylkäämiskirje?

Jos en muuta Skriva- lehdestä ehdi kirjastossa lukea, luen palstan, jossa kysellään kustannustoimittajilta. Viimeisimmässä numerossa aiheena oli "Miten tulkita hylkäämiskirje?". Kustannustoimittajilta kysyttiin mm. seuraavaa: Onko hyvä asia, jos vastauksen saaminen viipyy? Miten usein kirjoitatte henkilökohtaista palautetta hylkäämillenne käsikirjoituksille?

Albert Bonniersin kustannustoimittaja kertoo, että heille lähetetään joka vuosi 2500 käsikirjoitusta. Näistä vain murto-osa saa hylsyynsä henkilökohtaista palautetta. Siinä tapauksessa käsikirjoitus on herättänyt kiinnostusta ja kirjoittajaa halutaan auttaa työstämään tekstiä eteenpäin. Mielenkiintoista oli saada tietää, että puolet sopimuksen saavista esikoisista on sellaisia, jotka on hylätty ensimmäisellä kierroksella.

Albert Bonniersin tapauksessa kustannustoimittaja kertoo myös, että he yrittävät vastata kolmen kuukauden sisällä, mutta jos vastaus viipyy, tarkoittaa se useimmiten sitä, että useampi ihminen on saanut käsikirjoituksen lueattavakseen. Viipyminen on siis useimmiten myönteinen asia.

Lilla Piratförlagetin kustannustoimittaja on eri linjoilla. Jos vastauksen saaminen heidän kustantamoltaan kestää, on syynä useimmiten ajan puute. Kukaan ei yksinkertaisesti ole vielä ehtinyt lukea käsikirjoitusta.

Brombergsillä pyritään ottamaan yhteyttä kirjoittajaan, jos teksti on herättänyt kiinnostusta ja useampi haluaa lukea sen. Sillä tavoin kirjoittajan ei tarvitse epätietoisena purra kynsiään ja ihmetellä miksei vastausta kuulu.

Kaikki kustannustoimittajat ovat yhdessä asiassa samaa mieltä: he pyrkivät kirjoittamaan mahdollisimman selvän ja yksiselitteisen vastauksen, oli mukana palautetta tai ei.


Lauantaina 7.11 hilpaisin Tukholmaan Ruotsinsuomalaisille kirja- ja kulttuurimessuille. Yksipäiväinen tapahtuma järjestetään kerran vuodessa Tukholman Suomen instituutilla.

Haastateltavina olivat mm. Sinikka Nopola, Tiina Laitila Kälvemark ja Maarit Turtiainen, sekä kahden ruotsinsuomalaisen pienkustantamon Finn-kirjan ja Compania Comderin edustajat.

Mieleen jäi seuraavaa:

Laitila Kälvemark välttää suomenkielisen kaunokirjallisuuden lukemista oman kirjoitusprosessin ollessa kesken. Näin hän ei vahingossakaan apinoi muiden tuotoksia. Olen joskus mietiskellyt samaa. Kuinka paljon sitä huomaamattaan matkii toisia?

Asko Sahlbergin teoksista ei kustannustoimittaja aina muuta sanaakaan. Vau.

Pienkustantamoilla on vaikeuksia taata laadukas toimitustyö ja he myöntävät sen. En ainakaan vielä aio lähestyä Finn-kirjaa tai Compania Comderia, vaan suuntaan katseeni Suomeen päin.