28 lokakuuta 2013

Tolstoi vs. Hemingway

Ajatus Nanowrimon kokeilemisesta on alkanut viedä enemmän tilaa pääkopassa. Olen edelleen melko skeptinen 50000 sanan tavoitteen suhteen, mutta myönnän, että vaikken koko määrää saisikaan kasaan, saisin varmasti marraskuussa kirjoitettua enemmän kuin tavallisena saamattomuus/tavoitteettomuus-kuukautena. Jo se olisi aika hienoa.
 

 
Selailin kirjastossa Skriva- lehteä ja jäin pohdiskelemaan sen sivuilta bongaamaani vinkkiä. Siinä kehotettiin välttämään tunteiden liian tarkkaa kuvausta, koska se vain suurella todennäköisyydellä menee metsään. Tässä kun ei mitään Tolstoita tai Dostojevskejä olla. No ei toden totta ollakaan, mutta toisaalta kun huvikseni lueskelin Gummeruksen suuren romaanikilpailun kirjoittamisvinkkejä, siellä nimen omaan kannustettiin pyrkimään tarkkuuteen tunteen kuvauksessa. Silloin lukijan on helpompi samaistua henkilöihin. Hemingway oli haka luomaan tunnetta ja tunnelmaa kertomalla vain sen mitä henkilö tekee. Hän ei mennyt hahmon pään sisään ja selvittänyt lukijalle jokaista tunnetta ja ajatusta. Tolstoi taas teki juuri päinvastoin ja teki kirjallisuuden historiaa. Kaipa tässä pitää ihan itse arvioida kumpaa neuvoa kuuntelee. Mihin omat taidot riittävät?
 
Aloitin Sodan ja rauhan aikoinaan ja pidin siitä tosi paljon. Valitettavasti äidin vanhasta neljän volyymin painoksesta oli se toinen volyymi hävinnyt, joten teos jäi kesken. Nolo! Pitääkin jossain vaiheessa aloittaa kokonaan alusta ja varmistaa, että kaikki kirjat on saatavissa.
Syksy on ehdottomasti paras vuodenaika. Niin kirjoittamiseen kuin kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Kesähorroksen jälkeen aivot tuntuvat taas raksuttavan ja tekee mieli tehdä uusia suunnitelmia. Talvellakin on helpompi ajatella kuin kesällä, joten vaikka monena yönä on ollut jo pakkasta ja odotellaan lunta, mieli on virkeä ja myönteinen.
 

26 lokakuuta 2013

Sienimäiset hautajaiset

Ainoa syy miksi kaipaan joskus Facebookia on Suomen sieniseuran ryhmä siellä. Hienoja kuvia sienistä, joita ei olisi uskonut olevan olemassakaan näillä korkeuksilla ja lajintunnistusapua aina kun tarvitsee. Sienissä on jotain todella mielenkiintoista. Kieltämättä vähän innostuin, kun luin Hesarista että kannon pielessä kasvavan mesisienen maanalainen rihmasto voi olla 10 neliökilometriä laaja. Sienet siis tietämättämme hallitsevat maailmaa.

Sienten valtaan luovutamme myös omat maalliset jäännöksemme kun kuolemme. Taiteilija Jae Rhim Lee on kehittänyt Infinity Burial- projektin, jossa sieniä voi jopa vähän avittaa hyödyllisessä hajotustyössään. Ruumista ei käsitelläkään maatumista estävillä palsamointilitkuilla, eikä sitä pakata huippukalliiseen, myrkyillä kyllästettyyn arkkuhökötykseen. Ei, vaan sen päälle puetaan taiteilijan suunnittelema sienipuku.

Sienipuku hautajaiset Fungus funeral suit

Puku on tehty orgaanisesta puuvillasta ja sienirihmastoja muistuttavissa kuvioissa on mukana oikeita sieni-itiöitä. Jotta maatuminen kävisi vieläkin nopeammin ja luontoystävällisemmin, ruumis käsitellään lisäksi sienten kasvua edistävillä yhdisteillä. Eipä yhtään hullumpi idea.

Infinity Burial Project

23 lokakuuta 2013

Maito (raapale)


Teppo tiesi, että maito oli seissyt jääkaapissa liian kauan. Ei hän edes juonut maitoa, kunhan vieraita varten oli ostanut. Aluksi kyse oli ollut pelkästä hajamielisyydestä. Maito oli unohtunut jääkaapin perälle. Kolme kuukautta myöhemmin Teppo oli huomannut asian. Sen jälkeen kyse oli ilkikurisesta uteliaisuudesta. Hän halusi nähdä mitä maidolle tapahtuisi, tapahtuisiko mitään. Purkki oli näyttänyt turvonneelta jo monta viikkoa sitten. Paine sen sisällä kasvoi. Jotain uutta oli syntymässä. Teppo vilkaisi projektiaan aina käydessään kaapilla. Hän oli pettynyt, kun purkki ei ollut vieläkään haljennut. Eräänä yönä Teppo heräsi säpsähtäen unestaan. Ensin hän kuuli pelkän hiljaisuuden. Sitten varovaisen koputuksen. Jokin halusi jääkaapista ulos.

19 lokakuuta 2013

Ruttonaamio

Toiset ihailevat keskiaikaa. Minulle aikakaudesta tulee mieleen päällimmäisenä musta surma. Siitä puheen ollen..Tom Banwell tekee upeita naamioita. Olen jo monta vuotta haaveillut ruttolääkärin naamiosta ja tästä galleriasta löytyi heti useampi ihanuus.



 


 
Deviantart/ Tom Banwell
 

15 lokakuuta 2013

Ideoista puutetta?

Kirjoittajille vinkkejä jakavalla Forfattartips.se- sivuilla on hauska juonikone, joka arpoo muutamasta miljardista vaihtoehdosta uusia juonia silmänräpäyksessä. Yhdistelmät ovat aika hulvattomia ja ne ovat ruotsiksi, mutta kyllä sieltä tuli sellaisiakin ideoita, joita voisi ehkä työstää eteenpäin. :D

Hippimäinen eläkeläinen juo itsensä känniin, koska ei halua liekittää linnaa.
Edesvastuuton kultaseppä tuntee pakkoa viiltää tanssiyhtyeen soittajaa.
Opettaja on aivan liian loppuunpalanut myydäkseen albiinokirahvin. 
Baby Bat/ Imgur

 

13 lokakuuta 2013

Ruskaa ja oopperaa

Ruska on kauneimmillaan. Värit ovat luonnossa niin mahtavat, että minun on alkanut tehdä mieli piirtää ja maalata. En ole harrastanut sellaista ainakaan kymmeneen vuoteen, vaikka kerran olin siitä hyvinkin kiinnostunut. Aika vain ei tahdo riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Olen jo siitä tyytyväinen, kun löydän hetkiä kirjoittamiseen ja lukemiseen.

Viikko sitten olin yksikseni oopperassa. (Yksin elokuviin ja konsertteihin meneminen on ihan parasta. Saa istua rötköttää leveästi takarivissä, eikä tarvitse miettiä mitä vieressä istuva kaveri tykkää. Väliajalla saa nauttia viinilasillisen ja kyräillä muuta yleisöä ilman, että pitää jutustella kenenkään kanssa.) Katselin New Yorkin Metropolitanista suorana lähetyksenä lähetettävän Tsaikovskin Jevgeni Oneginin. Hienoutta! Tulin miettineeksi, että ooppera on ihmiskuntaa kauneimmillaan. Eri maista, eri kieltä puhuvat ihmiset yhdistävät voimansa ja aikaansaavat jotain aivan upeaa. Marissa Mehrin oopperamaailmaan sijoittuva esikoisteos Veristen varjojen ooppera on lukulistallani. Yritän löytää kirjan jotain kautta jostain.

Yevgeni Onegin Metropolitan Live Opera

Olen muovannut dekkariani pikkuhiljaa, lukenut lukuja uudestaan ja poistanut hölmöjä täytesanoja ja vanhan toistoa. Olen yrittänyt lukea tarinaa ulkopuolisen näkökulmasta ja välttää lukijan aliarvioimista. Kaikkea ei todellakaan pidä vääntää ratakiskosta. Monia juttuja pitää jättää lukijan löydettäväksi. Yhden uuden luvunkin kirjoitin. Sivuja on nyt 296. Määrä tulee vielä muuttumaan. Ihmeen paljon olen löytänyt kärsivällisyyttä vanhan lukemiseen ja sorkkimiseen. Oikeastaan sormet ovat alkaneet syyhytä takaisin M&M:n pariin, johon en ole koskenut tikullakaan tosi pitkään aikaan, ja joka kuitenkin on se ihan ensimmäinen projektini.

Tällaisen ihanan ihmetyksen nostin kadulta sivuun.

01 lokakuuta 2013

Kun EI ei riitä

Lauantain Aftonbladetissa kerrottiin hämmentävästä tapauksesta, jossa kuusi 15-vuotiaan tytön raiskannutta poikaa vapautettiin täysin syytteistä. Joukkoraiskaajien osalla kun piti soveltaa lakia, jonka sanamuotoa oli muutettu vasta kesäkuun alussa ja rikos oli tapahtunut maaliskuussa. Vanhan määritelmän mukaan raiskaus toteutuu vain silloin, kun uhri on avuttomassa tilassa. Kuusi poikaa olivat piirittäneet juhlissa 15-vuotiaan tytön, lukinneet tämän huoneeseen, riistäneet hänen kännykkänsä ja sen jälkeen repineet häneltä vaatteet päältä. Tyttö oli joutunut paniikkiin, eikä kuulemma ollut osannut tehdä tarpeeksi vastarintaa, vaikka oli ilmaissut tahtonsa suusanallisesti. Tuomari Sven Jönsonin mukaan tyttö ei ole ollut avuttomassa tilassa ja toistuvien kieltojen lisäksi hänen olisi pitänyt pistää enemmän hanttiin. Pelkkä ei, ei tee kuudesta päällekäyjästä raiskaajia.
Hon kan mycket väl ha sagt nej, men även om det varit så blir det inte per automatik våldtäkt. Så kallat tjatsex är inte något som faller inom våldtäkt. De samlag som ägt rum kan mycket väl ha skett mot hennes uttryckliga vilja men om det inte varit utnyttjande av ett hjälplöst tillstånd är det inte våldtäkt.
Kuusi raiskaajaa ovat nyt vapaina, heidän 15-vuotias uhrinsa ei kirjoituksen mukaan uskalla enää mennä pimeällä ulos.

Ruotsin laki nykyisessä muodossaan määrittelee raiskauksen uhrin erityisen alttiissa/suojattomassa tilanteessa olevaksi. Jatkossa kuulemme varmasti tajuntaa räjäyttäviä raiskaajien puolusteluita, jotka perustavat itsensä tuohon hienoon sanaan erityisen.