29 marraskuuta 2013

50 020

Sain kuin sainkin puristettua 50 000 sanaa ja vielä pari päälle! Tuntuu aika hyvältä, koska en oikein itseeni tässä asiassa uskonut. Ensimmäinen viikko meni hyvin, toisena kaikki tuntui jotenkin lässähtävän ja olin sen jälkeen KOKO ajan tavoitteessa jäljessä. Viikonloppuna otin tohinalla kiinni ja sain sen verran lisää puhtia, että tänään se sitten tapahtui, sain sanamäärän täyteen.


Tarinahan ei tullut vielä päätökseen, mutta liuskoja kertyi yhteensä 169. Lukuja ja kappaleita nyt pitää muutella vielä monta kertaa, mutta luku antaa itselle käsityksen siitä, että tässä on jotain saatu kuitenkin aikaan. Skut on ihan hyvä projekti ja tällä kertaa uskon sen kahteen päähenkilöön. Yleensä kirjoittamani henkilöt ovat olleet aina jotenkin paperisia ja surkeita, mutta nyt tuntuu että tässä on jotain ihan hyvää meneillään.

Ennen nanowrimoon ryhtymistä eniten arvelutti se, voisiko tällaisessa kiireessä syntyä mitään käyttökelpoista materiaalia. Kirjoittaisinko vain 50 000 sanaa kuraa, jonka jossain vaiheessa siirtäisin kaikessa hiljaisuudessa roskakoriin?

Kirjailija Rainbow Rowell kirjoitti hyvän kannustuspuheen, jossa sanoi itsekin yllättyneensä, että hänen nanowrimon aikana kirjoittamansa 50 000 sanaa jäivät jäljelle, hän pystyi oikeasti käyttämään niitä. Minustakin tuntuu, että olen kirjoittanut lukuja ja kappaleita, joista on ihan hyvä lähteä eteenpäin. Editoiminen vie tietysti aikaa ja ihan ensin pitää vielä kirjoittaa koko juttu loppuun, mutta olen todella iloinen, että uskalsin kokeilla nanowrimoa. Muuten olisin Skutin kanssa vieläkin ihan alkutekijöissä, sormi suussa ja ihmeissään. Nyt on jo iso kasa sanoja, tarina on saanut uutta muotoa ja tiedän mihin päin se on menossa. Enkä ole edes yhtään kyllästynyt siihen! Päinvastoin olen siitä jopa innoissani.

25 marraskuuta 2013

38 127

Olen vähän jäljessä nanowrimo-aikataulussani, mutten niin paljoa, ettenkö voisi vielä onnistua 50000 sanan kanssa. Viikonloppuna sain kirittyä kunnolla kiinni toisen viikon pahaa notkahdusta. Oli aikaa ja intoa kirjoittaa pitempi pötkö yhteen menoon. Tarinaan on tullut yksi ruumis lisää, sekä mahdollinen yliluonnollinen elementti, joka teki jutusta heti paljon hauskempaa.

Olen ehtinyt kävellä, lukea ja tehdä muitakin asioita kuin vain kirjoittaa. Aloitin Kaj Korkea- Ahon kirjan Tummempaa tuolla puolen, josta olin lukenut jonkun lyhyen arvostelun jostain ja jonka löysin nyt kirjastosta. Alku vaikuttaa ihan lupaavalta.

Törmäsin myös surffaillessani kiinnostavaan taiteilijaan nimeltä Ellen Jewett, joka tekee tosi hienoja eläinteoksia. Jotenkin sain niistäkin lisää inspiraatiota omia ideoitani varten.




Art by Ellen Jewett

06 marraskuuta 2013

10257 sanaa

Olen aikataulussa nanowrimo-projektissani ja se tuntuu hyvältä. Romaanin idea on alkanut muotoutua päässäni selvemmäksi ja muutamia kokonaan uusia henkilöitäkin on putkahtanut tarinaan mukaan ihan noin vain. Tällä hetkellä juoni on silti vain hyvin karkein pääpiirteittäin koossa. En tiedä tuleeko kirjoittaminen luistamaan ihan näin hyvin jatkossa.

Kirjoittelun lomassa olen ehtinyt lukea vähemmän. Jouduin esim. palauttamaan kirjastoon lainaamani Gillian Flynnin Dark Places- kirjan, joka kirjoitteluiden lomassa jäi harmittavasti puoleen väliin ja jonka joku oli ehtinyt tietenkin varaamaan. Murhaajan henkilöllisyys jäi ärsyttävästi kaihertamaan. Pistin nyt uudestaan varaukseen, että pääsen kirjaan mahdollisimman pian käsiksi uudestaan (jahka on tästä kuusta selvitty).

Shake by Carli Davidson

02 marraskuuta 2013

Nanowrimo

Päätin sitten osallistua. Olen kirjoittanut jo vähän yli 3000 sanaa, eli alku on hyvä. Olenkin pyöritellyt tarinan alkua jo pari vuotta, joten tuntui hyvältä saada se paperille. Siitä miten juoni kehittyy, ei ole varmuutta. Synopsis on aika pahasti vaiheessa. Se huolettaa. Lopusta on jo jonkinlainen aavistus, mutta sekin on auki. 50000 sanan tavoitteeseen on pitkä matka, mutta tämä on alku. Kuukaudelle on erilaisia menoja, töitä ja sen sellaista pakollista, mutta on hyvä asettaa itselleen tällainen pakko.