28 joulukuuta 2013

Vuosi vaihtumassa

Tällä viikolla olen nauttinut siitä, että olen saanut olla vapaalla ja herätä aamulla ilman herätystä. Olen siten herännyt omia aikojani kymmenen maissa ja mennyt nukkumaan vasta puolen yön jälkeen (vaikka juuri luin lehdestä, että iltavirkut kuolevat nuorempina ja sairastuvat aamuvirkkuja useammin. Uskon, että tähän vaikuttanee yhteiskunnan yleinen rytmitys: iltavirkkujen on silti noustava ylös aikaisin, vaikka kuinka väsyttäisi ja kroppa rasittuu. Eli riskitekijä ei olisikaan itse iltakukkuilu?)

Mitään sen ihmeellisempää viikossa ei ole ollutkaan, ihan kahdestaan ollaan vietetty aikaa, tehty omaa pitsaa ja muuta hyvää ruokaa ja käyty kävelyillä. Kaupoillekaan ei jaksettu lähteä. Niitä välttelin jo kauan aikaa ennen pyhiäkin. Tuntuu uskomattomalta, että ihmiset oikeasti ostavat lahjoja ennen joulua, kun ne samat kamat saisi puoleen hintaan jos odottaisi kaksi päivää. Me saimme kiukaan lahjaksi appiukolta kuukausi sitten. Vanha kun on menettänyt tehojaan tasaiseen tahtiin. Me taas suunnittelemme uuden, kunnollisen polkupyörän ostamista appiukolle, kunhan vuosi vaihtuu.

imgur
Olen ehtinyt lukeakin. Kaj Korkea-Ahon Tummempaa tuolla puolen säilytti mielenkiintoni aika vireänä loppumetreille asti, mutta silti kirjasta jäi jotenkin mitäänsanomaton maku suuhun. Tekstiä olisi voinut mielestäni karsia kovalla kädellä, mutta toisaalta muutamat henkilöistä olivat kyllä kiinnostavia ja heitä seurasi mielellään. Joissakin kohdin olin aistivinani, että teos on alunperin kirjoitettu ruotsiksi. Suomennos oli jotenkin outo muutamassa kohtaa. Tai sitten ihan itse vain kuvittelin jutun. Olen ollut muutenkin kriittinen viime aikoina montaa lukemaani kirjaa kohtaan. Olen myös antanut itselleni luvan jättää kirja kesken, jos sen lukeminen ei yksinkertaisesti maistu. Näin kävi Riikka Pulkkisen Vieraan kanssa.

Aloin lukea Rudyard Kiplingin Kimiä, klassikkoa joka on maannut hyllyssä jo useamman vuoden koskematta. Tähän asti olen pitänyt siitä kovasti. Olen eläytynyt tekstiin ja puikkinut päähenkilöiden mukana Intian väenpaljouden keskellä.

Kirjoittanut en ole ollenkaan, mutta mielessä on pyörinyt nanowrimossa kirjoittamani klöntti, jota vähän tekisi mieli jo lähteä tuunailemaan. Tai siis jatkamaan se ensin loppuun asti.

Elokuviin on tarkoitus mennä lähipäivinä katsomaan Hobitti 2. Katsoin ensimmäisen Hobitin tällä viikolla uudestaan. Kirjan lukemisesta siitäkin on vähän liian kauan...melkein kaksikymmentä vuotta (voi hirvitys!)? Tämän vuoden paras leffa oli ehdottomasti Gravity, Sandra Bullockia ja soundtrackia myöten. Oblivion yllätti sekin myönteisesti ja Elysium oli aivan katsottava pätkä, eli scifin puolelle ollaan taas vahvasti kallellaan.


Vuosi on mennyt niin nopeaan, että ei ole oikein perässä meinannut pysyä. Vettä sataa ja on harmaata ja hyvin epätalvista ja lämmintä. Meinasin saada pienen inspiraation ja lähteä juoksulenkille, kun ilma vähän kirkastui, mutta huomasin unohtaneeni lenkkarit kuntosalille.

24 joulukuuta 2013

16 joulukuuta 2013

Saavutus (raapale)


Kapteeni tunsi puhdasta tyytyväisyyttä. Kaksi tarkoin tähdättyä, oikealla hetkellä laukaistua torpedoa olivat upottaneet vihollisaluksen. He pysyisivät sukelluksissa yön yli ja nousisivat aamuvarhaisella pintaan katsomaan saavutustaan.
   Tuleva kunniamerkkinsä mielessään, kapteeni antoi käskyn nousta periskooppisyvyyteen. Aurinko oli jo noussut horisontin ylle. Tyynellä ulapalla näkyi satunnaisia pelastusveneitä. Jos sotalaivan kapteeni oli eloonjääneiden joukossa, hän olisi arvokas sotavanki.
   Oli turvallista nousta pintaan. Miehistökin oli hyvällä tuulella. Kaikki kerääntyivät kannelle. Vastassa oli hiljaisuus. Vedessä kellui irtotavaraa. Seassa ui haita. Ne olivat syöneet koko yön, mutteivät olleet vieläkään kylläisiä. Kapteeni siristi silmiään. Sello ja muita soittimia. Puoliksi syöty nainen punaisessa leningissään. Pieni, mahallaan ajelehtiva, merimiesasuinen poika.

07 joulukuuta 2013

Ihmeellinen silkki

Hämähäkinseittiä tutkitaan lukuisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ympäri maailmaa ja siitä kirjoitetaan jatkuvasti uusia artikkeleita, vuosi vuoden jälkeen. Hämähäkkien valmistama silkki on yksi biomimetiikan suosikkitutkimuskohteista. Mahdollisia käytännön sovelluksia, joissa seitin ominaisuuksia voidaan hyödyntää, keksitään koko ajan lisää. Hämähäkinseitti on tosiasiassa proteiinia ja se on tiheydeltään vain kuudesosa teräksen tiheydestä. Koko maapallon ympäri kiertävän silkkilangan paino olisi siis vajaat 500 grammaa ja se olisi vetolujuudeltaan viisi kertaa terästä vahvempaa. Eikä pienikään hämähäkki tarvitse silkkinsä valmistamiseen muuta kuin huoneen lämpötilan ja vettä. Kyseessä on siis kiistämättä yksi luonnon ihmeellisimmistä materiaaleista. Seitin ominaisuuksissa on vieläpä eroja hämähäkkilajien välillä.
 
 
Nyt tutkijat ovat innostuneet Loxosceles reclusa- hämähäkin (Brown recluse spider) kutomasta silkistä, koska se on muodoltaan litteämpää kuin muiden hämähäkkien seitit ja sitä on sen vuoksi mahdollista tutkia yksityiskohtaisemmin.
 
Seittinauhat ovat leveydeltään vain kymmenen nanometriä ja niiden pinnassa on pistemäisiä kohoumia, jotka parantavat huomattavasti niiden tarttumista eri pintoihin. Tutkimustuloksia voidaan käyttää supertarttuvien kelmujen kehityksessä ja jopa lääketieteessä, kun kehitellään ihmiskehoon siirrettäviä sensoreita. Kokonaisuudessaan uutinen löytyy täältä.

 
Eivätkä kissat olet ainoita otuksia maailmassa, jotka juoksevat punaisten laserpisteiden perässä :).