31 tammikuuta 2014

Coriolanus ja Tom Hiddleston

Torstai-iltana näin Shakespearen Coriolanus- näytelmän livenä Lontoon Donmar- teatterista. Esitys oli yksi kevään live-teatterinäytöksistä, joita näytetään elokuvateatterissa. Pääosaa esitti Tom Hiddleston, mikä varmaankin osaltaan selittää sen, miksi yleisön keski-ikä oli kerrankin alle kuudenkymmenen.


Donmarin näyttämö on aika pieni, koska rakennus on entinen varasto. Siellä on kuulemma kypsytelty laivalla tuotuja banaaneja joskus muinoin. Kaikkien Coriolanus- näytösten liput oli myyty loppuun samana päivänä, kun ne olivat tulleet myyntiin. Innokkaimmat fanit olivat jonottaneet luukulla makuupussien kanssa.


Näytöksessä oli englanninkielinen tekstitys. Monet vanhat englantilaiset sanat menivät yli ymmärryksen, mutta koska tarina oli minulle entuudestaan tuttu, pysyin kohtalaisen hyvin mukana. Kunnioitus Tom Hiddlestonin näyttelijän taitoja kohtaan kasvoi myös, koska hän oli tosi hyvä roomalaisena sotasankarina. Olen pitänyt hänestä jo aikaisemminkin, mutta oli mielenkiintoista nähdä hänet näyttämöllä. Varsinkin kun hän on yllättävän nuori valinta esittämään ansioitunutta kenraalia. Hiddleston meni silti ihan täydestä. Uskoin ihan oikeasti, että hän oli arpensa taistelutantereilla saanut.

Johan Persson /www.officiallondontheatre.co.uk
Coriolanuksen äitiä Volumniaa näytteli vakuuttavasti Deborah Findlay. Vahva nainen, jonka edessä ainoan pojankin on nöyrryttävä. Kun Volumnia meni polvilleen ja rukoili poikaansa säästämään Rooman, mietin että olisin itsekin varmaan suostunut melkein mihin vaan.

Se, että 400 vuotta vanha näytelmä tuntuu vuonna 2014 ajankohtaiselta, todistaa sen, ettei ihminen koskaan muutu perusluonteeltaan.

Jos Hiddlestonia mielii nähdä lisää, hän esitti viime vuonna vampyyriä elokuvassa Only lovers left alive. En ole itsekään leffaa nähnyt, mutta uskoisin Hiddlestonin olevan vampyyrinä aika ihku. Naispääosaa esittää sitä paitsi lahjakas Tilda Swinton, joka on kuin luotu vampyyrin rooliin. Pitää yrittää löytää leffa jostain.








Kiva

Paska viikko takana, onneksi on perjantai. Huonoja uutisia, suorastaan lamauttavia jos totta puhutaan, ankeutta, yleistä saamattomuutta. Eilen tosin kävin teatterissa, ainakin tavallaan, ja se oli mukavaa. Kirjoitan siitä tuonnempana. Viikon toinen valopilkku oli saada tällainen pieni tunnustus Päiväunien salainen elämä- blogin vaarnalta:


Kiitos ja kumarrus! Haluan antaa sen antajalleen takaisin, sekä Taikakirjaimet-blogin Raijalle ja Kohoavien Kirjaimien Kaupunki- blogin Tiksulle.

Huomenna vaihtuu jo kuukausi ja käyntiin pärähtävät Ruotsin euroviisukarsinnat. Asiasta tehdään tällä puolen sellainen sirkus, että sitä on oikeastaan pakko seurata edes toisella silmällä. Ehkä ostan pikkupullon kuohuviiniä ja ihmettelen menoa vatupassiasennossa sohvan nurkassa.

27 tammikuuta 2014

Instant artist statement

Artybollocks- sivu arpoo luoville käyttäjilleen loistavia sepustuksia heidän taiteensa luonteesta. Jos ei jaksa tai välitä keksiä selityksiä taiteelliselle tuotannolleen, kannattaa kokeilla. Itse en ole taiteen - oli se sitten kirjallisuutta, musiikkia tai kuvataidetta - turhantarkan erittelyn ja analysoinnin ystävä, joten tämä oli hyvä :).
Artist Statement
My work explores the relationship between the tyranny of ageing and counter-terrorism.
With influences as diverse as Machiavelli and Frida Kahlo, new tensions are synthesised from both simple and complex textures.
Ever since I was a teenager I have been fascinated by the unrelenting divergence of the human condition. What starts out as contemplation soon becomes debased into a cacophony of lust, leaving only a sense of what could have been and the unlikelihood of a new beginning.
As spatial derivatives become frozen through diligent and critical practice, the viewer is left with an insight into the limits of our condition.

26 tammikuuta 2014

Tekohämähäkkien jäljillä

Amazonin viidakosta kuuluu taas ihastuttavia hämähäkkiuutisia. Jo vuonna 2012 tutkijat löysivät jotain mielenkiintoista: Hämähäkinverkkoja joiden keskellä näytti killuttelevan parin sentin kokoinen hämähäkki. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, ettei kyseessä ollut hämähäkki, vaan roskista ja saaliiden tähteistä taitavasti rakennettu tekohämähäkki.


@ Wired. Lary Reeves Itse arkkitehti istuu rakennelmansa päällä.
Pian tekohämähäkkejä löydettiin lisää, jopa toiselta mantereelta, Filippiineiltä. Rakennelmat näyttävät kaueampaa katsottuna erehdyttävästi hämähäkiltä, koska niillä on jopa oikea määrä jalkoja, 8 (edes kaikki ihmiset eivät osaa piirtää hämähäkille oikeaa määrää jalkoja).

Hämähäkin uskotaan olevan Cyclosa- sukuun kuuluva uusi laji. Vielä arvailun varaan jää, onko tekohämähäkkien tarkoitus peloitella vai houkutella.

@ Wired. Lary Reeves Taiteilija itse on ujohko.

24 tammikuuta 2014

Nova 2014

Turun Science fiction- seuran järjestämän Nova- novellikilpailun deadline on maaliskuun lopulla. Aloin viime vuonna kirjoittaa tieteisnovellia, jonka oli tarkoitus valmistua Portin järjestämään kilpailuun, mutta jonka toteutus tökki niin paljon, että se jäi kesken. Olen silti vaivihkaa kirjoittanut sitä vähän eteenpäin. Alku meni oikeastaan kokonaan uusiksi jo viime vuoden puolella. Tarina on jonkin sortin rinnakkaishistoriaa, tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan. Tein taustatutkimustakin ja kirjoitin paljon historiallisia faktoja ja päivämääriä muistiinpanoihini viime kesänä. Pidän ideastani, mutta tiettyjä vaikeuksiakin on.

Novan kilpailutöiden pituudeksi on määrätty 20 liuskaa. Se tuntuu aika rajoittavalta, koska kuvitelmissani tästä on tulossa ainakin 30 sivun pituinen (Portin kisassa pituus sai olla kokonaiset 50 liuskaa). En siis tällä hetkellä usko saavani kursittua tekeleestä sallitun pituista. Enkä usko, että väkisin typistämälläkään tarina yhtään paranisi.

Keskeneräisiä projekteja sen kuin pukkaa lisää, koska sitten rupesin kirjoittamaan taas jotain ihan muuta. Viime vuosien zombihuuma on jo jäähtymään päin, joten tiedän olevani jäljessä kehityksessä, mutta toisista vanhoista muistiinpanoista löytyi kauan sitten ylös kirjoitettu idea tytöstä ja parista elävästä kuolleesta. Saas nähdä mitä tästä tulee, tuleeko mitään.


Sekoilua tyhjän takia

Suomen omasta Jersey Shore- TV:stä ei sitten tainnut tulla mitään. En usko tämän olevan kovin suuri menetys, mutta ohjelman tekoon osallistuneet kilpailijat ovat nyreissään, koska nyt heidän bilettämisensä (lue: sekoilunsa) ei koskaan päädy televisioon. "Tuhlasin siihen elämästäni turhaa aikaa, projektista aiheutui ainoastaan turhia lisäkuluja. Harmittaa, että tuli sekoiltua tyhjän takia", sanoo eräs. Eivät olleet kuulemma saaneet tarpeeksi alkoholijuomiakaan, kun olivat joutuneet ostamaan lisäviinaksia ihan omasta pussista. Normaali ihminen olisi onnellinen, ettei kukaan kuule saati näe mitä on tullut tehtyä viikkojen bileputken aikana, johon on varmasti sisältynyt kaikenlaista irstailua. Täytyy toivoa, että kyseiset henkilöt tajuavat parin vuoden päästä olla hyvillään siitä, ettei heidän örvellystään kaikelle kansalle näytetty. Nyt on vielä mahdollisuus näyttää järkevältä, miettiä voisiko elämänsä käyttää jotenkin fiksummin ja haudata mokoma moka, johon tuli typerästä mielijohteesta lähdettyä mukaan.



12 tammikuuta 2014

Miehiä ei saa haukkua

Vuosisatojen ajan naisilla ei ollut paljoakaan sananvaltaa saati –vapautta. Nyt meidän maassamme naisten sananvapauden rajatolpat on viety paljon kauemmaksi kuin miesten. Naiset saavat laukoa sellaisia asioita miehistä, joita miehet sanoessaan naisista saisivat vähintään kirjallisen varoituksen tai potkut tai rikosilmoituksen tai kaikkia edellä mainittuja. Viasat playn mainoksessa nainen haluaa katsoa miehensä kanssa Magic Mike- elokuvan ja mies katselee kiltisti strippaavaa Matthew McConaugheytä. Tilanne ei olisi ollut nähtävästi yhtä hauska, jos mies olisi halunnut katsoa naisstrippareista kertovaa elokuvaa, jossa hemaiseva näyttelijätär levittelee haarojaan kuvaruudussa. TV:n komediasarjoissa ja suuressa osassa mainoksia perheen pölvästi on mies. Hänestä tekevät pilaa jopa perheen lapset ja älykäs nainen tekee kaikki päätökset hänen puolestaan.

Onko tämä se, minkä puolesta feministit ovat taistelleet vuosikymmeniä? Se että nainen kilpailee miehen kanssa ja kiilaa hänestä ohi, alkaa vähätellä häntä, tekee seksistisiä yleistyksiä?
Feminismi tarkoittaa sitä, että halutaan yhtäläiset oikeudet kummallekin sukupuolelle. Sääntöjen, oikeuksien ja velvollisuuksien tulee olla naisella ja miehellä samat. Mies ei saa vähätellä naista, eikä nainen siten saa vähätellä miestä. Tämä ei tarkoita sitä, että naisen ja miehen pitää olla tunne-elämältään täysin samanlaisia. Silloin emme enää olisi miehiä ja naisia. Molempien pitää silti kunnioittaa toisiaan.

Feminismistä on tullut ruma sana ja vieläpä aivan turhaan. Se EI tarkoita miesten kyykyttämistä, vaan sitä että saataisiin naiset ylös seisoma-asentoon.


Nahka

Eilen toinen L. parahybana- hämyistäni kutoi itselleen silkkisen pedin, johon asettui selälleen maate. Siitä tietää aina, että on vuorossa nahanvaihto. Yritän silloin pysytellä poissa tieltä, vaikka käynkin aina välillä katsomassa miten homma etenee. Kerran olen yhden hämähäkin menettänytkin, kun vaihto meni poskelleen ja parka jäi puoliksi vanhan nahan sisään. Voimat loppuivat kai kesken. Tällä kertaa kaikki meni niinkuin pitikin ja aamulla sain nostaa vanhan nahan talteen kuivumaan (näistä pitää ihan oikeasti tehdä joku taulu tai jotain). Oli mukavaa katsella, kun hämähäkki sitten suki itseään siistiksi, oikoi uutukaista olemustaan. 

Hämähäkin vanha nahka Spider molt

07 tammikuuta 2014

Smaugin autioittama maa


Kävin eilen katsomassa Smaugin autioittaman maan. Ensin ne PLUSSAT: Lohikäärme Smaug oli aivan ihana. Iso ja paha, upeat silmät. Sitä katseli ihan ilokseen. Yleisesti voin myös sanoa pitäväni karvaisista, parrakkaista miehistä, niin isoista kuin pienistäkin, joten niistä tulee sanomattakin pisteitä. Aina. (Fantasialeffoihin voi yleensä tässä asiassa luottaa.) Isot hämähäkit olivat tietenkin vielä enemmän mieleen. Ne olivat oikein hienosti toteutettuja liikkeitä myöten. Esgarothissa vilahti myös ihana rotupossu, jolle syötettiin arvokkaita yrttejä rikkaruohona. Kaiken kaikkiaan suht kelpoleffa. Kirjan ja elokuvan yhteneväisyyksiin tai eroihin en nyt tohdi ottaa kantaa, koska kirjan lukemisesta on kulunut liian pitkä aika. Lukulistalla on uudestaan.


MIINUKSIA: Puolirivoja tai muka hauskoja one-linereita oli tällä kertaa yksi, joka liittyi erään kääpiön housujen sisältöön. Sekin oli silti liikaa. Ne onnistuvat latistamaan ja halventamaan elokuvaa aina yhtä rankasti. Jotkut asiat voisi vain jättää sanomatta. Yleensäkin elokuvissa on aivan liian paljon repliikkejä, jotka onnistuvat vain laskemaan tasoa, ei nostamaan sitä. Aragornin Sormuksen ritareissa vetäisemät loppusanat "Let's hunt some orc", on aika hyvä esimerkki.

”Koomisesti” ilmeileviä irtopäitäkin oli kai vain yksi. Siis kun esimerkiksi örkiltä katkaistaan pää ja sitten se örkki vielä kerran pyöräyttää silmiä tai työntää kielen ulos, kun huomaa että ”moi mä kuolen nyt.” Tällaiset kohtaukset kuuluvat parodiapuolelle, ei muualle. Haluaisin keskustella käsikirjoittajien kanssa mitä tässä oikein haetaan. Keventävää tunnelmaa kaiken tappamisen keskelle? Pientä huumoria kuoleman peruuttamattomuuden vierelle? Yritän laittaa silmät kiinni, kun sellaista kankaalla vilahtaa. Giganttiset miinuspisteet.

Mutta sitten ISOIN MIINUS kaikista: olen aiemminkin valittanut eri elokuvien karseita soundtrack-valintoja (huom. toisaalta ylistänyt niitä nappivalintoja), mutta nyt lopputekstien alettua kuultiin ehkä surkein paskabiisi ikinä. Kun ensin on katseltu upeaa Smaugia, joka lähtee teurastusretkelle sisukset tulta savuten, niin ei siinä kyllä haluaisi kuulla mitään laihaäänistä miestä vetämässä jotain heiveröballadia. Ed Sheeranin I See Fire tappoi tunnelman jo ensisoinnuillaan. Keräsin kamppeeni ennätysvauhtia ja rynnin salista ulos, mutten silti ihan heti pystynyt karistamaan päältäni säälittävän loppulaulun jälkeensä jättämää pettymystä.


Kyllä, yksityiskohdilla ON merkitystä J.


04 tammikuuta 2014

Kun toista ei voisi vähempää kiinnostaa...

Luin läpi nanowrimo-räpellykseni (projekti Skut) ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun tiedoston olin sulkenut marraskuun lopussa. Olin edelleenkin yllättävän tyytyväinen suurimpaan osaan tekstistä, se liikkuu juuri siihen suuntaan kun pitääkin. Hienosäätöä nyt tietenkin tarvitaan vielä paljon, mutta tuntuu hyvältä, ettei tullut sellaista tunnetta kuin parempi hävittää koko paska. Ei sinne päinkään. Tästä on hyvä jatkaa. Olen eilen ja tänään sitä paitsi saanut kirjoitettua juttuun yli 500 sanaa lisää. Tarinan kehys ja loppukin ovat mielessä jo valmiina, mutta marraskuun punnerruksen aikana sekaan pulpahti yksi tai kaksikin sellaista kohtausta, joille en ole keksinyt vielä kunnollista selitystä, vaikka ne muuten ovatkin mieleen. Esim. tapoin yhden henkilöistä (nainen löytyi murhattuna) enkä itsekään ole ihan varma kuka hänet murhasi. Hehheh. Se vain tuntui muuten sopivan hyvin juoneen. Motiiveja on teolle useampi, pitää nyt yrittää kursia koko homma kasaan.

Sellaistakin asiaa olen pohdiskellut nyt kun on ollut vapaita, että minulla ei ole lähipiirissä ketään, jota kirjoittaminen kiinnostaisi. Kukaan ei itse kirjoita, eikä ketään kiinnosta minunkaan kirjoittamiseni. Tähän sakkiin lukeutuu mukaan puoliskoni, jonka kanssa asun. Itse kyllä olen päättänyt osoittaa kiinnostusta hänen tiettyjä harrastuksiaan kohtaan, mutta on turha edes yrittää puhua omista kirjoitusprojekteista. Nyyh. Olen lukenut monen kirjan takaa kiitos- ja omistuspuheita, jossa ylistetään ymmärrystä ja tukea osoittaneita puolisoita, joita ilman koko teos ei olisi koskaan nähnyt päivänvaloa. Hmm... onko sellaisiakin miehiä/ vaimoja olemassa? Kiva juttu.

Onneksi on internet, jossa näkee, etten ole ainoa, joka sohii ajatuksiaan tarinoiden muotoon ja pitää sitä hauskana puuhana. Etten tässä ihan yksin ole vaan täysi pöljä.

Picture: RALF HIRSCHBERGER/AFP @ Daily Telegraph

01 tammikuuta 2014

Kuninkaallisia hämähäkkivauvoja

Wired kirjoittaa mystisistä seittirakennelmista, joita löydettiin Perun Amazonista. Jokin äärimmäisen taitava pikkukaveri rakentelee hienosta silkistä pienoistorneja ja niiden ympärille erillisen aidan, jonka läpimitta on vain kuusi millimetriä. Näitä pieniä linnoituksia löytyi puiden rungoilta ja lehdiltä ja erillinen tutkijaryhmä lähti viidakon keskelle etsimään niiden rakentajaa.


Photos: Courtesy Lary Reeves & Ariel Zambelich/WIRED
Silkin rakenteen perusteella tutkijat pystyivät sulkemaan pois perhoset ja alkoivat epäillä kyseessä olevan jonkin hämähäkkilajin. Lopulta he löysivät erään rikkoutuneen silkkitornin tyvestä yhden ainoan rikki menneen munan. Tämän jälkeen muista torneista löytyi lisää munia, yksi kustakin pienestä linnoituksesta.

Päivien odottelun jälkeen kahdesta munasta maailmaan syntyi kaksi pientä hämähäkkiä. Kun päivänvalon näki vielä kolmaskin pieni hämähäkkinen, vastaus mysteeriin oli saatu.

Photo: Courtesy Jeff Cremer/PeruNature.com
Tarkkaa lajinmääritystä ei ole vielä pystytty tekemään. Löytö on silti varsin kiinnostava, koska on harvinaista, että hämähäkki munii yhden ainoan munan kerrallaan ja näkee vielä vaivaa rakentaakseen sen ympärille noin upean suojan. Poikasilla on ylelliset oltavat, jos vertaa meidänkin takapihoillamme kesällä kipittäviin hämähäkkeihin, jotka kantavat tiiviisti paketoituja munasäkkejä selässään. Kuninkaallisia hämähäkkivauvoja, aivan ihanaa!

Parhaat scifi-jutut löytyvät edelleen ihan omalta planeetaltamme :).