28 huhtikuuta 2014

Kirjanmerkkejä

Tässäpä muutamia ihkuja kirjanmerkkejä! 
Hämähäkkikirjanmerkki
Spider Bookmark by Maylar
designboom

IansCafe @ Etsy
Zombie bookmark kirjanmerkki
uncannyartshop @ Etsy
Cthulhu kirkanmerkki bookmark
MissCristal @ Etsy
@deviantart
Hauskan hirviökirjanmerkin voi tehdä itsekin.
Hirviökirjanmerkki Monster bookmark
Tally's Treasury
Sitten: Rooibos kirjoittaa- blogissa on menossa kirja-arvonta, joten kannattaa osallistua! Voittaja saa valita pinosta itselleen kaksi kirjaa.

26 huhtikuuta 2014

Sphynx

Ostin eilen taulun, johon tykästyin. Se on liila nakukissa. Sphynx. Halusin joskus sellaisen lemmikiksi, mutta ovat kalliita ja palelevat helposti.


Koko viikon ajan on ollut häikäisevän upea sää, vaikka yöt ovatkin olleet vielä hyisiä. Tiistai-iltana ajoimme pimeälle hakkuuaukealle katsomaan tähdenlentoja, joita lupailtiin tulevan tavallista enemmän. Aika monta näimmekin.

Kirjoittanut en ole yhtään, lukenut vain Atorox-novelleja ja katsonut Battlestar Galacticaa. Paria luvun alla olevaa romaaniakin olen lueskellut, vaikka en niin paljoa kuin haluaisin. Tämä on kai se kirjoittelijan "input"- vaihe. Ihastuin termiin heti, koska se antaa lorvimiselleni uuden tarkoituksen ja motiivin. Olen kyllä mielessäni pyöritellyt keskeneräisiä projektejani. Olen tullut esimerkiksi siihen päätelmään, että dekkaritrilleriprojektistani on leikattava eräs juttu ihan raakasti pois. Intertekstuaalisuus on hauska juttu, mutta tässä kyseisessä tekeleessäni viitataan erääseen minulle rakkaaseen elokuvaan ihan turhan voimakkaasti. Päähenkilöt puhuvat leffasta, yksi osaa ulkoa sen repliikkejä, sitten löytyy kuolleelle ihmiselle kuulunut avaimenperä joka on samasta leffasta, blaa blaa blaa. Ensin se tuntui hyvältä idealta, antoi jopa vähän suuntaa ja ideoita, mutta nyt on kyllä korkea aika dumpata moinen kuona, koska olen mietelmissäni todennut, että tarina kantaa ilmankin sellaista intertekstuaalista soppaa. Kovin moni ihminen ei taida edes leffaa tuntea, joten se selvästikin vain sotkee tarinan kehystä. Projekti pitäisi jaksaa ottaa leikkauspöydälle ja sen jälkeen haluaisin uskaltaa antaa sen jollekulle luettavaksi. Veli on jo saanut kässärin meiliinsä, mutta tarvinnen myös vähän vieraampaa palautteen antajaa, kun aika on valmis.

Sain Päiväunien salainen elämä-blogin vaarnalta haasteenkin, jossa vastaillaan kysymyksiin kirjojen nimillä.

Kuvaile itseäsi. Pikku vampyyri

Kuinka voit? Humiseva harju

Kuvaile asuinpaikkasi. Isä Camillon kylä

Minne haluaisit matkustaa? Chagall ja Venäjän vuodet

Lempivärisi. Mustan myllyn mestari

Paras vuo(rokau)denaika. Yöjuna

Mitä elämä sinulle merkitsee? The Elegant Universe

Mitä pelkäät? Ääni menneisyydestä

Lempiruokasi. Voimaa ja virkeyttä kasviksista

Jos elämäsi olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Kummallisuuksien käsikirja

Mottosi? Usko marssilla

Haaveesi? Tieto

Kevätaurinko kuumottaa

24 huhtikuuta 2014

Hyönteishotelli

Kun minä olin pieni, kesä merkitsi värikkäitä perhosia. Nyt on hyvä jos kesän aikana näkee kymmenen perhosta. Monet muutkin hyönteiset ovat hälyttävästi vähentyneet. Kukkia on vähemmän, koska ne siistitään ojanpientareilta pois. Kaikkialla pitää olla tasaista. Monimuotoisuus merkitsee monen silmissä epäsiisteyttä. Samoin raivataan pois kuivat lehdet ja lahoavat puut, joten esimerkiksi leppäkertuillakin voi nykyään olla vaikeaa löytää sopivaa talvehtimispaikkaa.

Hyönteishotelli tarkoittaa rakennelmaa, johon nimensä mukaisesti odotetaan asukeiksi erilaisia hyönteisiä. Yksinkertaisimmillaan se voi olla puupalikka, johon porataan reikiä, tai lautakehikko, joka täytetään putkilla, reikäisillä puupalikoilla, kävyillä, sammalella ja kuivilla lehdillä. Reikäisten puunkappaleiden pitäisi houkutella paikalle eritoten villimehiläisiä.

Melanie von Orlow on kirjoittanut hyönteishotellikirjankin, joka löytyy suomennettuna. En ole itse lukenut kirjaa, mutta siitä löytyy hyvä arvostelu Kirjasähkökäyrä- blogista.

Eilen kahden kaverin kanssa kokeilimme väsätä hyönteishotellit. Siihen tarvittiin käsittelemätöntä lautaa, vasara ja nauloja, muovista puutarhaverkkoa, käpyjä, oksia, sammalta, ja kuivia lehtiä. Poraa ja sahaa tarvittiin sen verran, että saatiin laudasta sopivan pituisia pätkiä ja porattiin puunoksiin reikiä. Laudan pätkistä naulattiin kokoon kehikot, joiden taakse laitettiin vähän puutarhaverkkoa tueksi, ja jotka sitten täytettiin edellä mainitulla materiaaleilla.

Ihan karvalakkimallihan tämä. Tarkoitus on ripustaa hotellit autotallin aurinkoiselle seinälle, missä ne ovat samalla suojassa sateelta. Itse kehikkoonkin voi suunnitella pidemmän "läpän", joka suojaa kastumiselta. Tai koko homman voi tehdä vanhaan peltiämpäriin. Sitäkin aion jossain vaiheessa kokeilla. Hotellin materiaalien ei pidä olla liian tiukassa, eikä liian löyhässäkään. Aion laittaa puutarhaamme tänä vuonna enemmän kukkiakin, jotta lähettyvillä on ruokaa mahdollisille hotelliasukkaille.



Hyönteishotelleja
Karvalakkihyönteishotelleja työn alla. 


20 huhtikuuta 2014

Höyrypunkkia Ruotsin kesässä: Swecon 2014

Enää reilut pari kuukautta tapahtumaan, jota olen talven ajan odotellut: Swecon 2014. Tänä vuonna se merkitsee Steampunk- festivaaleja Gävlessä. Olen tästä erityisen tyytyväinen, koska satun asumaan viidentoista kilometrin päässä.


Festivaali pidetään Gävlen rautatiemuseossa ja se alkaa 27. kesäkuuta. Vieraiksi on ilmoitettu seuraavia nimiä: Cory Doctorow, Miriam Rosenberg Rocek, Chris Wooding , Anders Blixt, Karin Tidbeck, Sam Stone ja Nene Ormes.

Luentoja on mm. seuraavista aiheista:

  • Introduktion till steampunk
  • Jürgen Lautner: German Steampunk anno 2014. Is there any steam beyond Fantasy & SF?
  • Zombieöverlevnad. Herman Geijer lär oss hur man överlever zombiekatastofen.
Vinkit zombimaailmanlopusta selviämiseen lienee aina tervetulleita.

Keskustelupaneelit ruotivat mm sellaisia aiheita kuin:

  • Steampunkrörelsen möter science fiction-fandom
  • Gamla och nya drömmar om Mars
  • Fantastiska poddar
  • Måste fantasyn rädda världen igen?
  • Museerna och subkulturerna
  • ”Skriv kort, helst inte alls.” Redaktörer och författare pratar om konsten att redigera.
Kirjailijoiden ja kustannustoimittajien keskustelua kässärin editoinnista aion kyllä seurata, mutta oli tuossa muitakin kiinnostavia aiheita.

Ohjelmassa on myös seuraavanlaisia ryhmäkeskusteluja:

  • Rymd-sf på tv. 10 år sedan Battlestar Galactica. Vad har hänt med rymd-sf i tv-serieform sedan dess?
  • Vilket inflytande har sf-fandom? Vad kan vi göra rent konkret i litterära sammanhang?
  • Vi som skriver, men inte är publicerade. Dela erfarenheter, inspiration, skrivdisciplintips m.m.
Avaruus-scifi <3. Ja muiden onnettoman saamattomien kirjoittajien kokemuksia kuuntelen aina mielelläni. Tiedänpä ainakin, että on sitä muillakin samanlaisia onkelmia.

Paikan päällä pääsee myös maistelemaan erilaisia teelaatuja - ah! - ja luvassa on pukukilpailu. Eri työpajoissa pääsee kirjoittamaankin, sekä ruotsiksi että englanniksi, ja raapalekilpailussa palkitaan paras raapale. Messinginjuottoa ja steampunk-suojalasien rakentamistakin pääsee kokeilemaan jos haluaa.

Lauantaina puoli kuudelta alkavat höyrypunkkitanssiaiset. Itse saattaisin tilaisuuteen sopivan pukukokonaisuuden saadakin ajoissa kasaan, mutta puoliskoani tuskin kiinnostaa. En ole vielä ihan varma olenko menossa vai en.

Jos Suomesta suunnittelee tulevansa festivaaleille, Tukholmasta pääsee Gävleen kätevästi junalla tai jos haluaa säästää muutaman kruunun, bussilla. Matka kestää parisen tuntia, Arlandasta junalla vain tunnin verran.

Swecon 2014


17 huhtikuuta 2014

More than honey

Jos mehiläiset katoavat maapallolta, ihmisillä on neljä vuotta elinaikaa

Näin kuulemma Albert Einstein sanoi tärkeistä pölyttäjätovereistamme. Paitsi että ei ehkä sanonutkaan. Sitaatin alkuperää ei kuulemma pystytä vahvistamaan.


Sitaatti oli silti painettu More Than Honey-dokumentin DVD:n kanteen. Vaikkei lausunto pitäisikään paikkaansa, tuskin kukaan epäilee, etteikö mehiläisten kuolemisella olisi hyvin suurta vaikutusta meidän elämäämme. Vegaanitkin ovat ruokavalioineen usein riippuvaisia tuotantoeläimistä: mehiläistarhojen mehiläiset huolehtivat hyvin suurelta osin hedelmä- ja vihannesviljelmien pölytyksestä, koska villimehiläiset ovat paikoin hävinneet kokonaan ja muutkin pölyttäjähyönteiset vähentyneet. Kiinassa on jo ruvettu pölyttämään hedelmäpuita ihmisvoimin, käsityönä. Siinäpä kuulkaa ammatti: pölyttäjä!

More Than Honey on hieno filmi. Se on kunnianosoitus mehiläisten uskomattomalle urakalle, jota ihminen ei tajua arvostaa tarpeeksi. Dokumentissa seurataan vähän perinteisempää mehilästarhausta sekä ahneen kapitalistista tarhausta, jota katsoessa alkaa sylettää. Pääosassa ovat silti kauniit ja ihmeen fiksut mehiläiset, joita ilman elämämme olisi rutkasti köyhempää. Aikoinaan eläintieteen kurssilla olin jo äimänä niiden ihmeellisestä tanssista.


Itse jututin Gävlessä asuvaa suomalaista mehiläistarhaajaa viikko sitten. Sain tietää kaikkea tosi mielenkiintoista ja huomasin ilokseni, etten ole ainoa, joka vastustaa henkeen ja vereen ojien ja peltojen niittämistä! Jos ei ole kukkia, ei voi olla hyönteisiä. Kunpa kunnissa tajuttaisiin tämä asia. Sainpa lahjaksi purkillisen hunajaakin sekä siitepölyä, joka sekin on luonnon oma ihmeruoka. Se sisältää proteiineja, vitamiineja ja mineraaleja, oikeastaan vähän kaikkea hyödyllistä. Sopii hyvin pirtelöihin, puuroon ja mysliin. Suosittelen!


Mehiläiset ovat keränneet ja kantaneet jokaisen näistä siitepölyrakeista pesäänsä. Osan mehiläistarhaaja on kaapannut siiviläänsä ja laittanut purnukkaan. 

09 huhtikuuta 2014

Juopot kirjailijat

Vi Läser- lehdessä kirjoitettin Olivia Laingin kirjasta The Trip to Echo Spring: Why Writers Drink. Nimestäkin voi päätellä, että tarkastelun alla on joukko alkoholiongelmaisia kirjailijoita mukaan lukien esim. F. Scott Fitzgerald, Tennessee Williams and Ernest Hemingway.


"Kun juon, tunteeni nousevat pintaan ja kaadan ne kaikki kirjoihini. Kun olen selvin päin, tarinani ovat tyhmiä", sanoi kuulemma Fitzgerald, joka aikanaan kunnostautui ravintoloissa ja kaduilla örveltämisessä. Kun vaimo oli kerran heittänyt hänet ulos, huusi kirjailija olevansa yhtä selvä kuin jääkarhu. Fitzgerald myönsi asian kääntöpuolenkin: First you take a drink. Then the drink takes a drink. Then the drink takes you. 

Tennessee Williams kärsi paniikkikohtauksista ja tunsi toisinaan vaipuvansa psykoosiin. Hän yritti helpottaa ikuista tuskaansa hukuttautumalla viinaan ja huumeisiin. Eräässä haastattelussa Williams sanoi melkein kaikkien amerikkalaisten kirjailijoiden olevan alkoholisteja. "O'Neillillä oli hirveän paha alkoholiongelma. Melkein kaikilla amerikkalaisilla kirjailijoilla on, koska kirjoittamiseen liittyy niin suuria paineita."

Vuonna 1983 Williams kuoli yksin hotellisviitissä. Hän tukehtui silmätippapullon korkkiin. Elämänsä aikana hän ehti kirjoittaa paljon novelleja ja näytelmiä. Erään kerran hän kirjoitti tekeillä olevasta käsikirjoituksestaan näin: Luin sen läpi ja se oli niin surkea, että harkitsin vetäytyväni takaisin baariin. Eniten minua huolettaa tekstin elottomuus, keskittymisen puute, sekavuus, aivan kuin kana joka juoksee ympyrää. 

Kyseisestä käsikirjoituksesta tuli näytelmä Kissa kuumalla katolla.

Ei ole epätavallista, että suurimmat kirjailijat ovat valehtelijoita. Suuri osa heidän työstään on valehtelua ja uuden keksimistä. Kun he juovat, he valehtelevat sekä itselleen että tuntemattomille. Jos he vain tietäisivät kaikkien muidenkin kirjailijoiden olevan valehtelijoita, he tuntisivat olonsa ehkä vähän paremmaksi, sanoi John Cheever.

Eivät kaikki kirjailijat onneksi ole alkoholisteja ja narkkareita. Leo Tolstoi vastusti juopumista ja perusti jopa alholin vastaisen yhdistyksen. Jos hän olisi saanut päättää, vodkapullojen etiketteihin olisi painettu pääkallon kuva.

Pari vuotta sitten kuuntelin täällä kirjastossa vieraillutta Leena Lehtolaista, joka sanoi, ettei hänenkään sovi ollenkaan juoda samaan aikaan kun hän kirjoittaa. Jos mietin omaa kirjoitusharrastustani, en saa mitään järkevää aikaiseksi, jos olen alkoholia nauttinut. Pidän nämä kaksi asiaa erillään.

Jäljelle jää se iänvanha kysymys, kumpi tulee ensin: tykkäävätkö luovat ihmiset kännäämisestä enemmän kuin muut vai onko kännääminen oikotie luovuuteen? Williams väitti alkoholismia seuraukseksi. Kirjailija kännää, koska ei jaksa kirjailijuuden tuomia paineita. Fitzgerald kallistui syyn puoleen. Hän ei saanut ajatuksiaan paperille ilman alkoholia. Toisaalta The Trip to Echo Spring- kirjassa esiintyvillä kirjailijoilla oli kaikilla taustallaan jonkinlaisia tragedioita. Alkoholi oli joskus pakokeino todellisuudesta.

Syitä löytyy aina puoleen ja toiseen ja eivätkö juuri alkoholistit ole tunnettuja siitä, että vastuu siirretään aina jollekulle muulle kuin itselle? Jokaisen kirjoittajan on itse huolehdittava alkoholinkäytöstään. On ikävää, että tietty ihmisryhmä on tunnettu juopottelusta (olisi kiva tietää oikeita tilastoja), vaikka päihdeongelmia on kyllä joka alalla.

Ehkä tämän postauksen otsikko pitäisi olla muodossa Kirjoittavat juopot.



08 huhtikuuta 2014

Turhuuksien turhuudet

Viime viikolla menin kehumaan, että meidän Kössi se on niin fiini kissa, ettei koskaan herätä meitä yöllä (toisin kuin se meidän toinen katti). Toissayönä rymy alkoi en tiedä mihin aikaan, koska käänsin ensin päättäväisesti kylkeä. Kello 3.20 oli laitettava valot päälle, kun kisuli siirtyi remuamaan ihan sängyn viereen. Näin kun Kössi kaappasi lelunsa suuhun ja kolisteli hirmuvauhtia olohuoneeseen. Sillähän on talossa siellä täällä omia lelujemmoja, joista löytyy vanhoja pehmohiiriä ja -rottia, jotka sittemmin tuntuvat ihan uusilta sen mielestä, joten ajattelin että selvä, sillä oli suussa joku niistä vanhoista. Menin perässä ja ajattelin takavarikoida lelun niin saataisiin taas nukkua. Syy epätavalliseen remuunkin selvisi, kun katsoin "lelua" lähempää. Oikea hiiri! Hyvää harjoitusta Kössi on leluarsenaalillaan saanut, koska se oli jo osannut tappaa piskuisen tunkeilijan, vaikka pinttynyt sisäkissa on. Eikä se sitten tietenkään saaliistaan halunnut luopua. Se ylpeys! Tarvittiin neljät kädet ja vähän ryntäilyä, mutta lopulta raato saatiin rikkalapioon ja ulos.

On pitänyt kirjoittaakin, mutten ole oikein jaksanut. Kunhan lueskelin yritelmää, jota taannoin tuumailin Portin novellikisaan. En ole jaksanut selata sitä uudempaa, jonka olisi pitänyt valmistua Novaan. Senkin aika tulee kyllä. Ja sitten on vielä ne romaanikässärit, jotka ovat ikuisessa vaiheessa. Jos rupeaa miettimään liikaa, ahdistuu.

Aamulla myöhästyin bussista ja manasin vähän tavallista korkeampien korkojen järjettömyyttä. Mikä hulluus minut saa ne jalkaani vetämään, vaikka tiedän, että nilkat huutavat armoa vähän ajan päästä?  Turhuutta, turhuutta ja vielä vähän kivuliasta sellaista. Sinkkuelämää- sarja on kuulemma ihan oikeasti edesauttanut nuorten naisten jalkavaivoja ja päätähdet kantavat tästä jopa hieman huonoa omaatuntoa. Itse inhoan kyseistä sarjaa, joten en voi edes sitä syyttää tästä typeryydestä. Vai voinko kuitenkin? Alitajunta on ihmeellinen asia. Olen vähentänyt korkojen käyttöä reimasti, mutta taidan lopulta heivata ne kaikki kirpparille.

Tämän häröpostauksen päätteeksi sopivat viehkeän psykedeeliset magneettiresonanssikuvat banaanin kukista!

Insides Insides




06 huhtikuuta 2014

Voihan aivo

Jos sinulta kysyttäisiin tiedätkö mikä on maapallon ja toistaiseksi koko tunnetun maailmankaikkeuden monimutkaisin ja tehokkain tietokone, mitä vastaisit?

Stressisen viikon keskellä kun on unohtanut jo vaikka kuinka monta tärkeää asiaa, lyönyt varpaansa ovenpieleen ja rikkonut kahvikupin tai kaksi, vastaus ei ehkä tunnu järkevältä: sinun aivosi. Ja minun. Ihmisaivot, vaikkeivät ne koossa pärjää esimerkiksi valaan aivoille, ovat hämmästyttäneet tutkijoita jo vuosikymmenten ajan. Aina kun on saatu lisää tietoa aivojen toiminnasta, on herännyt lisää kysymyksiä. Sitä mukaa myös arviot siitä, kuinka paljon oikeasti pystymme hyödyntämään aivojemme tehosta, ovat laskeneet.

Aivomme monimutkaistuivat taas kerran, kun tutkijat havaitsivat neuronien tuojahaarakkeiden (dendriitit) olevan enemmän kuin pelkkiä tietoa välittäviä piuhoja: ne prosessoivat aktiivisesti informaatiota. Tämän tiedon myötä aivojemme tiedonkäsittelyteho moninkertaistui välittömästi. Tutkijat vertasivat löydöstä hauskasti tuntemattomaan alien-teknologiaan.

"Imagine you're reverse engineering a piece of alien technology, and what you thought was simple wiring turns out to be transistors that compute information. That's what this finding is like. The implications are exciting to think about."
Ihmisen ja monen muun lajin genomi on jo selvitetty. Se oli pala kakkua verrattuna epigenomiin (DNA:han ja histoniproteiineihin kohdistuvan muokkauksen kartoitus) ja proteomiin (kaikkien solujen kaikkien geenien koodaamien proteiinien sarja), joita yritetään selvitellä. Mutta nämäkin tavoitteet kalpenevat kunnianhimoisen konnektomi-projektin rinnalla, jossa tarkoituksena on kartoittaa aivojen neuronien väliset yhteydet.

Työtä on aloiteltu sukkulamadon ja hiiren aivoilla. Toistaiseksi C. elegans- madon aivot ovat ainoat aivot joista meillä on valmis konnektomi. Sillä on aivoissaan 302 neuronia, hiirellä n. 75 miljoonaa. Hiirenkin aivoyhteyksien kartoitus on siis melkoinen urakka, mutta entä ihmisaivojen konnektomi? Meillä on arviolta 100 miljardia neuronia.


On hauskaa ja ihmeellistä, että maailmankaikkeuden tehokkain supertietokone yrittää kuumeisesti selittää itse itseään, eikä kykyne siihen vielä täysin, ei itse asiassa lähellekään. Parhaat tieteisseikkailut eivät löydy pelkästään Maan kamaralta, ne löytyvät omasta päästämme! Siis ihan kirjaimellisesti (ja sen lisäksi kaikki ne lukemattomat seikkailut joita keksimme mielikuvituksessamme)! Lyall Watson oli oikeassa tuumailuissaan:
If the brain were so simple we could understand it, we would be so simple we couldn't.

05 huhtikuuta 2014

Aurea Mediocritas

Internetin mutkaisilla poluilla törmäsin taiteilijaan/graafiseen suunnittelijaan/valokuvaajaan/mainosalan ammattilaiseen nimeltä Juan Manuel Mollevi, jonka töissä oli paljon katsottavaa. Ne ötökät <3

Art by Juan Manuel Mollevi



Aurea Mediocritas by Juan Manuel Mollevi

02 huhtikuuta 2014

Mehiläisiä ja tulikärpäsiä

Siinähän kävi sitten niin, etten kehdannut lähettää novellia Novaan, vaan katsoin parhaaksi nuijia tekelettäni vielä ajan ja ajatuksen kanssa. Haluan tuntea edes jonkinlaista kirjoittajan ylpeyttä, kun osallistun kilpailuun, ja nyt sellaista tunnetta ei vain ollut. Nyt olen alkanut lukea Atorox-ehdokkaita, joista on äänestettävä suosikkejaan kevään edetessä. Mikäs sen mukavampaa kun samalla voi vielä ottaa oppia?

Koska osallistun myös Lukuiloa Perhoslaaksossa-haasteeseen, jossa luetaan tänä vuonna kirjoja joiden nimessä esiintyy jokin lentävä hyönteinen, luin Erick Setiawanin esikoisromaanin Of Bees and Mist. Bongasin kirjan Goodreadsista, jossa sitä suositeltiin minulle siksi, että olin pitänyt kovasti kirjasta Tyttö joka muuttui lasiksi, ja ostin sen nettikirjakaupasta.

Etukanteen painettu kuvaus "a fascinating domestic drama" oli vähintäänkin epäilyttävä, kun sain kirjan käteeni. Noista kolmesta sanasta vain ensimmäinen herätti kiinnostusta. Kirja oli kuitenkin hyvä ja olen iloinen, että luin sen. Tarina vilisi vahvoja naishahmoja ja se tarjosi paljon mietittävää tuleviksikin päiviksi. Päähenkilön anoppi on harvinaisen järkyttävä henkilö, joten kenen tahansa anoppiongelmat kalpenevat tämän rinnalla. Anteeksiannon tärkeys lienee yksi kirjan tärkeimmistä opetuksista ja se miten kauna jättää jälkensä tuleviinkin sukupolviin. Todellisuus ja fantasia sekoittuivat tarinassa hienolla tavalla. Mehiläisten lisäksi kirjassa pöristeli myös kovakuoriaisia:

She knew he would wait for her, and it was for him that she returned. Under the drowning moon, the fireflies guided her passage home, distracting passersby with their flame so no one noticed her grief or the suitcase she was dragging. As she retraced her steps from stone to mud and mud to grass and grass back to stone, she did not allow herself to think what she would say to him. The fireflies did not scatter once she entered the house, but flew upward to the roof like a thousand glittering jewels.