30 kesäkuuta 2014

Steampunk Festival, Swecon 2014: Perjantai

15.45 Saavun hyvissä ajoin paikalle. Jonoa on ehtinyt muodostua vain muutaman metrin verran, eikä se ulotu ulkosalle asti vaan saan seisoskella sisällä lämpimässä. Nimipinssi rintaan ja festivaalialuetta kartoittamaan. Kamera ryppyilee, otan kuvia välillä kännykällä.


Höyryvetureiden väleissä myydään ihanaa krääsää. 

Höyryveturien kupeessa voi myös siistiä partansa ja viiksensä. 
Rynnin kirjakirppikselle ja teen pari löytöä, joihin olen tyytyväinen. 


17.00 Ensimmäiseksi kuunneltavaksi ohjelmaksi valikoituu Karin Tidbeckin luento sienistä: Fantastik svamp. Sienet kiehtovat ja samalla vähän kammottavat Tidbeckiä. Hän uskoo sen johtuvan siitä, etteivät sienet ole eläimiä eivätkä kasveja, vaan putoavat oudosti kahden tutun luokan väliin. Sellainen saa ihmiset aina olemaan hieman varuillaan ja Tidbeck vinkkaakin sen tuovan hyvää jännitettä fantasiaan ja kauhuun. Me kaikki kun haluamme luonnostamme laittaa kohtaamamme asiat tiettyihin kategorioihin. Kun se ei onnistu, tulee iso hämmennys, jopa pelko.

Hmm huomaan olevani ainoa, joka oikeasti kirjoittaa vähän jotain muistiin. Olenko sienistä vähän liiankin innoissani?

Tidbeck kertoo, että joidenkin teorioiden mukaan kaikki sienet ovat sukua yhdelle ja samalle "arkkisienelle". Mikä mieletön ajatus, hän sanoo silmät loistaen, ja jatkaa, että suurin maapallolta löydetty organismi on sekin sieni. Todellisia maailmanvalloittajia siis. Kaikista kammottavampia sieniä Tidbeckin mielestä ovat ilman muuta loissienet, jotka tekevät uhreistaan avuttomia zombeja. Sellaisia on ihan oikeasti, tartuttavat poloisia muurahaisia!

Sienissä on siis todellista fantasiapotentiaalia. Tidbeck ihmetteleekin miksi 95 % kaikista kirjailijoista (mm Stephen King novellissaan Grey Matter), jotka ovat kajonneet kertomuksissaan sieniin, ovat miehiä. Nyt siis kaikki naiset kirjailemaan hirmuisia tarinoita sienistä!

Tidbeck suosittelee hymyillen kaikkia lukemaan kirjan M. R. Careyn kirjan The Girl With All The Gifts ja lopettaa luentonsa kertomalla kaikille kuulijoille, että heillä voi olla kantapäässään 80 eri sienisorttia, varpaankynsien alla 60.



18.00 Menen kuuntelemaan paneelia Är min fantasy fin nog?.


Socialist Simon, Nene Ormes, Sofia Karlsson, ja Britt-Louise Viklund keskustelevat Anna Davourin johdolla siitä, ovatko tietyt genret fantasian/scifin piirissä muita "hienompia".

Urbaania fantasiaa kirjoittava Nene Ormes kertoo oman kokemuksensa, kuinka hänen lukutottumuksilleen on nosteltu kulmakarvoja. Hän työskentelee scifi- kirjakaupassa kirjoittamisensa ohessa ja julistautuu kick ass- chick lit- fantasian faniksi. Nimenomainen genre on kuulemma herättänyt Tukholman fantasiapiireissä huvitusta. Kysymys kuuluukin: onko tämä oikein? Saako mitään fantasiagenreä dissata?

Ja miksi ihmeessä naisten kirjoittamat spefikirjat luokitellaan kirjakaupan hyllyillä paranormaaliksi romantiikaksi, kun miesten kirjoittamat, samoja elementtejä sisältävät kirjat ovat useimmiten nimeltään fantasiaa? Tämäkin johtaa kummallisiin luokkaeroihin fantasiakirjallisuudessa. Eräät naiskirjailijat ovat jopa keksineet itselleen pseudonyymejä päästäkseen toiseen hyllyyn. Paranormaalia romantiikkaa kun pidetään jotenkin köykäisempänä kuin esimerkiksi eeppistä fantasiaa tai scifiä.

Ormes ei voi sietää sellaisia ihmisiä, jotka tavan takaa haukkuvat Twilight- sarjaa. Hänen mukaansa moni heistä ei ole itse vaivautunut edes lukemaan kirjoja, mutta silti Twilightista on jostain syystä tullut yleisesti hyväksytty esimerkki huonosta fantasiasta. Kirjasta ei ole pakko pitää, mutta se ei silti ansaitse tulla leimatuksi niin vahvasti.

Paneeli on pääosin samaa mieltä, mutta Socialist Simon myöntää toisaalta olevansa sosiaalisesti likinäköinen, mikä on toisinaan johtanut loukkaantumisiin. Hän kyllä sanoo kun ei jostain pidä. Hän neuvoo silti yleisöä, ettei oikeasti kannata ensimmäisellä tapaamiskerralla liiaksi ruveta kuulustelemaan nörttitoverin lukulistaa, siinä vain helposti saa toisen tuntemaan "alempiarvoiseksi" nörtiksi, jos hän ei ihan samoja kirjoja olekaan lukenut kuin kuulustelija itse.

Panelistit harmittelevat vähän sitä, että fantasiakirjallisuutta ei pidetä yhtä hienona kuin muuta kirjallisuutta, mutta tilanne on onneksi muuttunut viime vuosina. Nykyään voi nähdä ihmisiä lukemassa Harry Potteria junassa, eikä George R. R. Martinin kirjallisuutta löydy enää kirjaston lastenhyllystä, jonne se oli joutunut ensimmäisten ruotsinnosten ilmestyessä (oho). Ihmiset ymmärtävät jo arvostaa fantasiaa vähän enemmän.

Opetus: Liiallinen snobbailu karkottaa tehokkaasti fandomin pariin pyrkiviä uusia kasvoja, joten ei olla öykkäreitä. Kaikilla on lupa lukea sitä mitä haluaa! Eli tervettä järkeä saa käyttää...

20.00 Gary Doctorowin puhe. Ohjelma pidetään suuressa ulkoteltassa. Tajuan tehneeni kuolettavan virheen jättäessäni pitkät kalsarit kotiin. Kylmä.


Tieteiskirjailija Doctorow kertoo olevansa aktivisti ja olevansa syvästi huolissaan suuntauksesta, jossa yksilöillä ei ole kohta enää minkäänlaista yksityisyyttä. Meitä tarkkaillaan. Apple ja muut suuryhtiöt kyykyttävät kansalaisia surutta ja ajavat läpi lakeja omia tarkoitusperiään tukemaan. Ihmisten pitäisi ryhmittyä sellaista diktatuuria vastaan, tehdä selväksi ettei sellaista hyväksytä. Kaikilla on kotona läjäpäin laitteita, joilla voi katsoa, seurata ja nauhoittaa toimiamme, ilman että edes tajuamme asiaa. Doctorow kertoo pari kauhutarinaa hakkereista, jotka ovat kaapanneet nuorten tyttöjen webkameroita ja myöhemmin kiristäneet heiltä seksivideoita. Elämme oudossa yhteiskunnassa, joka toteuttaa sekä Orwellin että Huxleyn ennustuksia: valtio tarkkailee meitä, ja toisaalta se tarjoaa viihdykettä joka lähtöön, mikä taas passivoi meidät.

Opetus: Apple sucks. Älkää hyvät ihmiset ladatko sovelluksia, jotka seuraavat mitä musiikkikappaleita kuuntelette. Tai mitään muutakaan.

21.00 Nene Ormes haastattelee steampunk- kirjailija Chris Woodingia. Varpaani alkavat olla jo tunnottomat, mutta päätän sinnitellä. Ormes pyytää leikillään yleisöä siirtymään lähemmäksi lavaa, jotta olisimme kaikki lähekkäin ja voisimme vähän lämmitellä. Kukaan ei liiku.


Aikoinaan jo 19- vuotiaana debytoinut Wooding kertoo lupsakasti Ketty Jay- sarjastaan. En ole koskaan innostunut pahemmin höyrypunkista, mutta nyt voisin kuvitella lukevani Kapteeni Freyn seikkailuja. Wooding kertoo kapteenin perustuvan tosielämän henkilöön, jonka hän tapasi kerran baarissa. Mies oli valehdellut aivan uskomattomia juttuja ja jäänyt kirjailijan mieleen. Samasta baarista hän sai innoituksen myös kirjan toiselle hahmolle, joka on "astronomisen tyhmä".

Wooding tehtailee tällä hetkellä elokuvakäsikirjoitustakin romaanistaan ja sanoo sen olevan oikein mukavaa, kun pystyy yliviivaamaan raakasti omasta tekstistä löytyviä "paskakohtia."

Olen jäässä ja luovutan. En jaksa jäädä kuuntelemaan illan viimeistä luentoa, joka käsittelee luonnosta löytyviä kummallisia olioita.


25 kesäkuuta 2014

Höyrypunkkihämähäkki

Eilen jännitin toisen L. parahybana- hämikseni nahanvaihtoa, joka näytti huolestuttavasti pitkittyvän, mutta aamulla huomasin ilokseni urakan sujuneen kunnialla. Kaiken lisäksi voin ilmoittaa nyt varmuudella, että lutuinen lemmikkini on poika ja tullut täten kypsään ikään.

Äsken taasen kirjoitin googleen hetken mielijohteesta "steampunk spider", minkä jälkeen ohjauduin suoraan CatherinetteRingsin sivuille deviantARTissa. Taiteilijalla on myös oma sivu Etsyssä. Hämähäkkien lisäksi sieltähän löytyi vaikka mitä upeaa. Apua, tässä on sekoaminen ihan lähellä nyt!





Spider lamp by CatherinetteRings








Art by CatherinetteRings





24 kesäkuuta 2014

Musiikki + kirjoittaminen = ?

Luin tuoreinta Skriva- lehteä kirjastossa ja löysin sieltä uuden mielenkiintoisen ajatuksen. Se koski musiikinkuuntelua kirjoittamisen ohessa. Itse en ole koskaan pystynyt kuuntelemaan musiikkia kun kirjoitan. En sanoitettua enkä instrumentaalista enkä mitään muutakaan. Musiikki yksinkertaisesti varastaa huomioni ja tunteeni ja siirtää minut ihan jonnekin muualle kuin käsillä olevan kirjoitusprojektin ääreen. Hieman samanlaisia ajatuksia on Andrea Lundgrenilla, jota Skrivassa haastateltiin.

Andrea Lundgren (s. 1986) on ruotsalainen kirjailija, joka debytoi vuonna 2010 romaanillaan I tunga vintrars mage. Tänä vuonna häneltä ilmestyy Glupahungern. En ole lukenut Lundgrenin tuotantoa, jota kuvaillaan maagiseksi realismiksi. Hän on saanut erityistä kiitosta tarinoidensa taitavasta luontokuvauksesta, minkä takia häntä myös lehdessä jututettiin.

Luonnon ja ympäristön kuvailemisestakin voisin tässä kitistä sivun verran jos toisenkin, mutta huomioni kiinnittyi kirjoituksessa nimenomaan edellämainittuun musiikinkuunteluun. Lundgren on nimittäin tietoisesti valinnut olla kuuntelematta musiikkia kirjoittaessaan ja hän perustelee sitä mielenkiintoisesti: hän on sitä mieltä, että musiikki tuo tekstiin jotakin erityistä, "lataa sen". Musiikki herättää tunteita ja mielleyhtymiä, jotka virtaavat syntyvän tekstin sekaan. Tästä seuraa se, että musiikki ja teksti muodostavat lopulta yksikön. Kun musiikki poistetaan, teksti ei ole enää sama kuin musiikin kanssa, se ei ole ehjä. Lundgren muistuttaa, etteivät hänen lukijansa kuuntele samaa musiikkia kuin hän, joten he auttamatta jäävät jostain tärkeästä paitsi,jos hän on päästänyt musiikin vaikuttamaan tekstiinsä.

Tämä oli kiinnostava näkökulma. Tiedän, että monet kirjailijat luovat soittolistoja kirjoilleen. Itsekin toisinaan keksin mielessäni soundtrackeja kirjoituksilleni. Se, että lukijat pääsevät käsiksi kirjailijan luomaan soittolistaan ja kuuntelevat sitä lukiessaan, on asia erikseen (paitsi että kuinka moni lukija oikeasti jaksaa niin tehdä?). Mutta jos näin ei ole ja kirjailija kuuntelee luurit päässä omia lempikappaleitaan, voiko se vaikuttaa salakavalasti syntyvän tarinan voimaan?

FullHD




21 kesäkuuta 2014

Swecon lähestyy

Vajaa viikko enää ja laitan steampunk-korvikset korviin killumaan ja suuntaan Gävlen rautatiemuseoon. Steampunk- festivaali eli vuoden Swecon alkaa perjantaina. Olisi kiva panostaa asuun vähän enemmänkin, mutta toistaiseksi olen vain aikeissa vaihdella nappeja yksiin housuihini ja kaapissa roikkuu vanha röyhelörinnuspusero ja liivi, joten eiköhän se ole sitten siinä. Eihän tapahtumassa sen nimestä huolimatta ole pelkästään kyse höyrypunkista vaan muustakin fantasiasta ja scifistä. Toivottavasti muut festarivieraat ovat silti rohkeampia. Yritän ottaa paljon valokuvia.

Steampunk korvakorut


Kevään aikana järjestettiin suunnittelukilpailu rautatiemuseosta löytyvän höyryveturin koristelemiseksi teeman hengessä. Projekti julkistetaan kaikessa komeudessaan vasta viikonloppuna, mutta voittajapiirros näyttää tältä.


Höyryveturi saa uuden ilmeen. Steampunkfestival
Viikonlopun festivaaliohjelma löytyy toistaiseksi vain ruotsiksi, mutta joukossa on paljon mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää. Ottanen mukaan muistiinpanovihon, jotta päähän jäisikin jotain. Yritän myös päivitellä festaritunnelmia kaikilta kolmelta päivältä tännekin. 

Perjantai:
17.00 2×20. Två korta föredrag.
17.00 Ångmaskiner och eterflygare – bordsrollspel och steampunk. Anders Blixt.
18.00 Panel: Is there an underdeveloped PUNK potential in steampunk?
18.00 Zombieöverlevad. Herman Geijer lär oss hur man överlever zombiekatastrofen.
18:00 Panel: Är min fantasy fin nog?
19.00 Opening ceremony/Invigning
19.15 Panel: Steampunkrörelsen möter sf-fandom.
20.00 Guest of honour speech: Cory Doctorow
20.00 Movie screening: Steam Trek and Pressure
20.00 Panel: Fantastiska poddar
20.00 Book discussion/Bokcirkel: The Haunting of Alaizabel Cray av Chris Wooding.
20.00 Kaffeeklatsch/Fika: Miriam Rosenberg Rocek
21.00 Guest of honour interview: Chris Wooding
21.00 Useful Troublemakers: New Women in the Steampunk novels of Cherie Priest and Gail Carriger. Mike Perschon
21.00 Panel: Svenskspråkiga fantastiknoveller
21.00 Workshop: Frivoliteter.
22.00 Torills djur
22.00 Noff-auktion
ca 23 Eldshow
Lauantai:
10.00 German Steampunk Anno 2014. Is there any steam beyond fantasy & sf?
10:30 Fysikshow: Nikola Tesla – vetenskapens baron Frankenstein? Staffan Yngve.
10.45 Cory Doctorow reading Clockwork Fagin
11.00 Guest of honour interview: Mike Perschon
11.00 Panel: “Det ska bli en trilogi”
11.00 Teprovning
11.00 Kaffeeklatsch/Fika: Chris Wooding
11.30 Varietésällskapet Karneval, föreställning
12.00 Guest of honour interview: Miriam Rosenberg Rocek
12.00 Panel: Genusapokalypsen
12.00 Dansworkshop (2 timmar)
12.00 Invigning av utställningen
13.00 Panel: Being a writer
13.00 Retrofuturistiska genuslekar? Steampunk, fantasifullhet och gränsdragningar. Jenny Sundén.
13.00 Cirkeldiskussion: Barnböcker som kan läsas igen
13.00 Dräktshow
13.00 Workshop: Mina första googles
13.30 Varietésällskapet Karneval, föreställning
14.00 Panel: Troll och andra väsen. Inspelning av ett specialavsnitt av Fantastisk podd.
14.00 What is steampunk? Mike Perschon.
14.00 Fysikshow: Nikola Tesla – vetenskapens baron Frankenstein? Med Staffan Yngve.
14.00 Bokcirkel: Kleptomania av Kristina Hård.
14.00 Avtäckning av loket
14.30 Varietésällskapet Karneval, föreställning
15.00 Panel: Hur många gånger behöver världen räddas?
15.00 Panel: Museer och subkulturer – hur kan vi jobba tillsammans?
15.00 Panel: White privilege and the dark side of steampunk
15.00 Cirkeldiskussion: Do it yourself – men hur?
15.00 Kaffeeklatch/Fika: Cory Doctorow
15.30 Varietésällskapet Karneval, föreställning
16.00 Panel: Museer och subkulturer (pågår fortfarande)
16.00 Panel: “Skriv kort, helst inte alls.”
16.00 Cirkeldiskussion: Vilka böcker minns man?
17.00 Panel: Dr Who
17.00 Panel: SF för barn och unga – mer än dystopier?
17.00 The Steampunk Ball begins
18.00 Att sätta skräck i en stad. Jonas Anderson och Daniel Thollin.
18.00 Bokcirkel: Strategies of Fantasy av Brian Attebery
19.00 Doktorns litterära äventyr – Doctor Who i böcker, noveller och serier. Kristina Rudbjer.
19.00 Panel: SF-film utan explosioner
20.00 Movie screening: Steam Trek and Pressure
20.00 Panel: Läskigast vinner!
20.00 Cirkeldiskussion: Vad kan fandom göra?
21.00 Panel: What happened to cyberpunk?
21.00 Panel: Familiar creatures
22.00 Julle pratar fritt
22.00 Prisutdelning (på balen)
Sunnuntai:
10.00 Buckminster Fuller
10.00 Swecon-omröstning
10.00 Panel: Steampunk and alternate history
11.00 Panel: Updating our nightmares from 1984
11.00 Panel: Diskbänksfantastik
11.00 Panel: Vad får man göra med antika föremål?
11.30 Varietésällskapet Karneval, föreställning
12.00 Guest of honour speech: Mike Perschon
12.00 2 x 20. Två korta föredrag.
12.00 Book signings: Cory Doctorow, Chris Wooding.
12.00 Book discussion/Bokcirkel: Little Brother & Homeland av Cory Doctorow.
12.00 Bågskytte: Uppvisningstävling. (Möjlighet att prova på hela dagen.)
12.00 Workshop: Världsbygge, med författaren Eva Holmquist
13.00 Guest of honour interview: Cory Doctorow
13.00 Panel: Gamla och nya drömmar om Mars
13.00 Cirkeldiskussion: Vi som skriver, men inte är publicerade.
13.00 Dräktshow
13.00 Fysikshow: Nikola Tesla – vetenskapens baron Frankenstein? Med Staffan Yngve.
13.00 Pysselcafé
13.30 Varietésällskapet Karneval, föreställning
14.00 Att berätta i bild – Tove Janssons visuella värld. Jan von Bonsdorff.
14.00 Steam and Furs: Austro-Hungarians in the Arctic 1874. Ulrike Spring and Johan Schimanski.
14.00 Gruppdiskussion: Rymd-sf på tv.
14.00 Kaffeeklatsch/fika: Mike Perschon
14.00 Workshop: Mina första googles
14.30 Varietésällskapet Karneval, föreställning
15.00 Mittemellan uppfinnare och konstnär. Andreas Hammar (som gjort robotarna i SVT:s Labyrint) berättar om sin relation till steampunk.
15.00 Från Caprica till New York – att göra Battlestar Galactica till verklighet. Cecilia Dolk.
15.00 Fysikshow: Nikola Tesla – vetenskapens baron Frankenstein? Med Staffan Yngve.
13.00 Workshop: Designa en utomjordning, med biologerna Torill Kornfeldt och Mattias Westermark
15.30 Varietésällskapet Karneval, föreställning
16.00 Closing ceremony/Avslutning

16 kesäkuuta 2014

Galaksin tähyilyä kakkapalloon nojaten

Olen ennenkin horissut lantakuoriaisten (mm. sittiäisten) tärkeydestä ekosysteemille ja muutenkin ihastellut näiden kakkapallojen pyörittäjien kauneutta, joten luonnollisesti pidin hyvin paljon tämän kuun Herätkää!- lehden takakansikirjoituksesta.

jw.org
Lantakuoriaisten keskuudessa kunnon lantakasat ovat kovassa huudossa ja niistä ollaan valmiita kilpailemaan. Mitä isomman kakkapallon koiras jaksaa pyörittää, sitä todennäköisemmin se löytää tyttöystävän.

Mutta miten pieni lantakuoriainen osaa pyörittää omaa lantapalloaan suorassa linjassa, ylpeästi pois kilpailijoiden ulottuvilta?
Miten lantakuoriainen välttyy kiertämästä kehää, varsinkin yöllä? Tutkimukset ovat osoittaneet, että lantakuoriainen kykenee suunnistamaan auringon tai kuun valossa ja vieläpä pystyy kulkemaan suoraan jopa pilvettöminä öinä ilman kuunvaloa. Eteläafrikkalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kuoriaiset eivät suunnista yksittäisten tähtien vaan Linnunrata- galaksin valovyön avulla. Current Biology- lehden mukaan tämä on "ensimmäinen kerta, kun voitiin vahvistaa se, että eläinmaailmassa käytetään suunnistamiseen Linnunrataa". 
Kyse on siis tehokkaasta näköaistiin perustuvasta suunnistusjärjestelmästä. Tässä on mielestäni jopa runollisia piirteitä. Kuvittelen mielessäni sittisontiaisen nojaamassa lantapalloonsa ja katsovan yötaivaan ylitse kaartuvaa Linnunrataa.  Witwatersrandin yliopiston tutkijat pääsivät tutkimuksessaan seuraamaan lantakuoriaisten uurastusta planetaarion virtuaalisen yötaivaan alla. (Olenko joskus valittanut olevani niiiiiin väärällä alalla?)

Kirjoituksen lopussa todetaan, että lantakuoriaisten suunnistusjärjestelmästä voidaan ottaa mallia kehiteltäessä robotteja, joita käytetään eloonjääneiden etsimiseen sortuneista rakennuksista.




14 kesäkuuta 2014

Helsingfors

Vietin kultani kanssa hienot viisi päivää Helsingissä, eikä sadekaan haitannut. Ennen kaikkea nukuin joka yö aivan valtavan hyvin. Näillä unilla jaksan pitkään. Eilen illalla lensimme takaisin Ruotsin puolelle laukut (kyllä, täytin myös puoliskoni laukun) täynnä teetä, ruisleipää, kirjoja ja muuta mukavaista roinaa.

Viikon aikana luin lentokoneessa, sängyssä ja ulkona nurmikolla. Fantasiaa ja vähän murhia. Luin Meresmaan Mifongin ajan, josta pidin enemmän kuin sarjan ensimmäisestä osasta ja aloittelin myös Kati Hiekkapellon toista Anna Fekete- dekkaria Suojattomat. Ensimmäisen (Kolibri) juonikuviot eivät päätä huimanneet, mutta Hiekkapelto kirjoittaa hyvin. En ole dekkareita vähään aikaan lukenut, joten nyt onkin sitten kaksi kappaletta luvun alla. Oma dekkari on editoitu ensimmäiseen versioonsa ja se pitäisi luetuttaa jollakulla muullakin kuin sukulaisella, kun vaan kehtaisi. Fantasiamysteeri M&M:ää olen kirjoittanut monta sivua eteenpäin. Oikeastaan se on ollut päässäni paketissa jo iät ja ajat, mutta jokin sietämätön saamattomuus estää saamasta sitä paperille asti. Sehän on projekteistani se vanhin ja rakkain. Nyt kesällä aion puristaa raakaversion kasaan.

Mukaan Helsingistä lähti sellaisia kirjoja kuin Mia Vänskän Saattaja, Helen Mosterin Hylky, sekä Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsaus- trilogian ensimmäinen osa ja muita sekalaisia.

Söin kaktusjättiksen parina päivänä ja harmittelin sitä, ettei jäätelöä oikein pysty rahtaamaan kotiin niin kuin leipää ja muuta ruokaa. Junassa ja kauppojen hälinässä kauhistelin sitä miten rumasti suomalaiset nykyään puhuvat. Minusta on siis tullut vanha täti, kun kiinnitän tällaiseen huomiota, tai sitten suomen kieleni on jumiintunut siihen mitä se oli, kun Suomesta muutin pois. Tai molempia. Ihmiset honottavat kummallisesti nenäänsä, kiroilevat ja toistavat samoja sanoja kerta toisensa jälkeen.

Kävimme Heurekassakin ja opimme, että jokainen ihminen pieree 10-25 kertaa päivässä ja että kahdestaan painamme aikuisen delfiinin verran. En ollut käynyt Heurekassa noin kahteenkymmeneen vuoteen, joten myönnän olleeni innoissani. Silloin joskus vuonna X siellä nähty dinosaurusnäyttelyhän järisytti maailmaani pysyvästi, enkä nytkään pettynyt.

Keskiviikkona päädyimme päiväleffaan katsomaan Edge of Tomorrow- elokuvan ja olin ihan myyty. Paras uusi elokuva jonka olen nähnyt melkein vuoteen. Suosittelen!! Voisin mennä katsomaan vaikka uudestaan.


06 kesäkuuta 2014

Loistavia lonkeroita

Adam Wallacavage taiteilee upeita, mielikuvitusta helliviä lonkerokattokruunuja ja -lamppuja. Tällainen sopisi kirjailijan kammiota valaisemaan... 

Decoration Digest



Decoration Digest






Art by Adam Wallacavage


04 kesäkuuta 2014

Lähikirjasto < 3

Lähikirjastoista myös Älvkarlebyn kunnankirjasto Skutskärissä ansaitsee kiitosta oman pienen blogikirjoituksen muodossa. Paikka on siis Ruotsin itärannikolla, Tukholmasta ja Uppsalasta pohjoiseen vähän ennen Gävleä.

Kirjastoon on aina kiva tulla. 
Minä olen aina tykännyt kirjastosta kuin kirjastosta. Pohjan kunnankirjasto oli lapsuuden lempipaikkani, jossa aikaa kului silloin joskus kouluvuosina Suomessa lukemattomia tunteja. Nyt Skutskärin kirjastosta on tullut tärkeä paikka ja arvostan erityisesti sen suomenkielistä osastoa. Ulkosuomalaisena on aivan ihanaa voida mennä paikalliseen kirjastoon lainaamaan kirjoja omalla kielellä, vieläpä ihan uusia sellaisia.


Suomenkielisiä lastenkirjojakin on hyvin osastolla tarjolla.
Täältä olen saanut lainaan esimerkiksi kaikki haluamani finlandia- ja muut kirjapalkintovoittajat. Asiasta on kiittäminen suomalaista kirjastonhoitajaa Susannaa, joka pitää valikoiman ajan tasalla.

Lehtiäkin löytyy suomen kielellä Avotakasta Kotilieteen ja Hyvään terveyteen.
Kirjastossa järjestetään lisäksi suomenkielisiä tietokonekursseja, koska kunnassa asuu paljon suomalaisia ja moni heistä on jo kypsään ikään ehtinyt.