16 kesäkuuta 2014

Galaksin tähyilyä kakkapalloon nojaten

Olen ennenkin horissut lantakuoriaisten (mm. sittiäisten) tärkeydestä ekosysteemille ja muutenkin ihastellut näiden kakkapallojen pyörittäjien kauneutta, joten luonnollisesti pidin hyvin paljon tämän kuun Herätkää!- lehden takakansikirjoituksesta.

jw.org
Lantakuoriaisten keskuudessa kunnon lantakasat ovat kovassa huudossa ja niistä ollaan valmiita kilpailemaan. Mitä isomman kakkapallon koiras jaksaa pyörittää, sitä todennäköisemmin se löytää tyttöystävän.

Mutta miten pieni lantakuoriainen osaa pyörittää omaa lantapalloaan suorassa linjassa, ylpeästi pois kilpailijoiden ulottuvilta?
Miten lantakuoriainen välttyy kiertämästä kehää, varsinkin yöllä? Tutkimukset ovat osoittaneet, että lantakuoriainen kykenee suunnistamaan auringon tai kuun valossa ja vieläpä pystyy kulkemaan suoraan jopa pilvettöminä öinä ilman kuunvaloa. Eteläafrikkalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kuoriaiset eivät suunnista yksittäisten tähtien vaan Linnunrata- galaksin valovyön avulla. Current Biology- lehden mukaan tämä on "ensimmäinen kerta, kun voitiin vahvistaa se, että eläinmaailmassa käytetään suunnistamiseen Linnunrataa". 
Kyse on siis tehokkaasta näköaistiin perustuvasta suunnistusjärjestelmästä. Tässä on mielestäni jopa runollisia piirteitä. Kuvittelen mielessäni sittisontiaisen nojaamassa lantapalloonsa ja katsovan yötaivaan ylitse kaartuvaa Linnunrataa.  Witwatersrandin yliopiston tutkijat pääsivät tutkimuksessaan seuraamaan lantakuoriaisten uurastusta planetaarion virtuaalisen yötaivaan alla. (Olenko joskus valittanut olevani niiiiiin väärällä alalla?)

Kirjoituksen lopussa todetaan, että lantakuoriaisten suunnistusjärjestelmästä voidaan ottaa mallia kehiteltäessä robotteja, joita käytetään eloonjääneiden etsimiseen sortuneista rakennuksista.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti