14 kesäkuuta 2014

Helsingfors

Vietin kultani kanssa hienot viisi päivää Helsingissä, eikä sadekaan haitannut. Ennen kaikkea nukuin joka yö aivan valtavan hyvin. Näillä unilla jaksan pitkään. Eilen illalla lensimme takaisin Ruotsin puolelle laukut (kyllä, täytin myös puoliskoni laukun) täynnä teetä, ruisleipää, kirjoja ja muuta mukavaista roinaa.

Viikon aikana luin lentokoneessa, sängyssä ja ulkona nurmikolla. Fantasiaa ja vähän murhia. Luin Meresmaan Mifongin ajan, josta pidin enemmän kuin sarjan ensimmäisestä osasta ja aloittelin myös Kati Hiekkapellon toista Anna Fekete- dekkaria Suojattomat. Ensimmäisen (Kolibri) juonikuviot eivät päätä huimanneet, mutta Hiekkapelto kirjoittaa hyvin. En ole dekkareita vähään aikaan lukenut, joten nyt onkin sitten kaksi kappaletta luvun alla. Oma dekkari on editoitu ensimmäiseen versioonsa ja se pitäisi luetuttaa jollakulla muullakin kuin sukulaisella, kun vaan kehtaisi. Fantasiamysteeri M&M:ää olen kirjoittanut monta sivua eteenpäin. Oikeastaan se on ollut päässäni paketissa jo iät ja ajat, mutta jokin sietämätön saamattomuus estää saamasta sitä paperille asti. Sehän on projekteistani se vanhin ja rakkain. Nyt kesällä aion puristaa raakaversion kasaan.

Mukaan Helsingistä lähti sellaisia kirjoja kuin Mia Vänskän Saattaja, Helen Mosterin Hylky, sekä Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsaus- trilogian ensimmäinen osa ja muita sekalaisia.

Söin kaktusjättiksen parina päivänä ja harmittelin sitä, ettei jäätelöä oikein pysty rahtaamaan kotiin niin kuin leipää ja muuta ruokaa. Junassa ja kauppojen hälinässä kauhistelin sitä miten rumasti suomalaiset nykyään puhuvat. Minusta on siis tullut vanha täti, kun kiinnitän tällaiseen huomiota, tai sitten suomen kieleni on jumiintunut siihen mitä se oli, kun Suomesta muutin pois. Tai molempia. Ihmiset honottavat kummallisesti nenäänsä, kiroilevat ja toistavat samoja sanoja kerta toisensa jälkeen.

Kävimme Heurekassakin ja opimme, että jokainen ihminen pieree 10-25 kertaa päivässä ja että kahdestaan painamme aikuisen delfiinin verran. En ollut käynyt Heurekassa noin kahteenkymmeneen vuoteen, joten myönnän olleeni innoissani. Silloin joskus vuonna X siellä nähty dinosaurusnäyttelyhän järisytti maailmaani pysyvästi, enkä nytkään pettynyt.

Keskiviikkona päädyimme päiväleffaan katsomaan Edge of Tomorrow- elokuvan ja olin ihan myyty. Paras uusi elokuva jonka olen nähnyt melkein vuoteen. Suosittelen!! Voisin mennä katsomaan vaikka uudestaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti