22 elokuuta 2014

Sieniä ja zombeja

Kun joku vuosi sitten luin ensimmäistä kertaa sienestä, joka valtaa muurahaisen aivot ja tekee siitä tahdottoman zombin, ajattelin, että siitäpä pitäisi kirjoittaa tarina. M.R Carey kirjoitti sen tarinan ja olen iloinen, että hän teki niin, koska The Girl With All The Gifts on hyvä kirja. Kuulin romaanista ensi kertaa tämän vuoden Sweconissa ja sitten satuin bongaamaan sen kirjaston hyllyssä. Kansikuva oli niin keltainen, etten varmaan olisi kirjasta kiinnostunut, jos en olisi tiennyt sen jotenkin liittyvän zombisieneen. Nappasin mukaani ja luin. Kirjan alku on hyvä ja sen loppu on hyvä, ja kaikki siltä väliltäkin onnistui pitämään mielenkiintoni yllä. Hyvä.

Viime päivät olen rutistanut omaakin tekstiä. Viime vuonna aloitettua Portti-novellia on pötkössä nyt 33 sivua. Se tuntuu aika pitkältä, vaikka määrä on vielä kaukana sallitusta viidestäkymmenestä. Novelli ei ole edes ihan vielä valmis, joten uumoilen sen kokonaisuudessaan saavuttavan noin 40 sivun pituuden. Oivalsin parikin juonen kannalta suurta asiaa tällä viikolla, mikä oli hieno tunne, mutta välillä tuntuu silti siltä, että projektista on paisumassa vähän liian kunnianhimoinen. Tarina kallistuu scifin ja vaihtoehtohistorian puolelle ja siihen liittyy sieni. Tiedän, kuulostaa lievän häröltä.

Hätävarasuunnitelmakin on: tulin kaivaneeksi esiin pätkän, jota kirjoitin kevään Novaan, mutta jota en saanut aikaiseksi lähettää kilpailuun. Yllätyin siitä, että novellihan on lähes tulkoon valmis sellaisenaan. Pöljää, etten saanut lähetettyä sitä Novaan, koska se ei todellakaan isompia höyläämisiä olisi tarvinnut.  Olen lukenut sen pari kertaa läpi ja tarina on hyvä 14 sivun mittaisena. Tarinaan liittyy pari zombia. Sanamuotoja vain viilailen. Osallistuminen Portin novellikilpailuun näyttää siis aika varmalta.
.
Safely Endangered

10 elokuuta 2014

Mustaa pitsiä, novelleja ja hämähäkki

Kuumuutta uhmaten olen itse asiassa saanut kirjoiteltua novellia, jonka oli alunperin tarkoitus valmistua viime vuoden Portti-kilpailuun. Olen siis väsännyt sitä yli vuoden. Talven ajan se sai olla täysin rauhassa, keväällä leikkasin ja liimasin tekelettä ja nyt olen kirjoittanut siihen ihan uutta materiaalia. Sivuja on kasassa melkein 30 ja tuskailen taas kerran tarinan rakennetta ja sitä ehtiikö se edes valmistua. Olen tehnyt enemmän taustatutkimusta novellia varten kuin koskaan ennen, mikä on ollut hyvin antoisaa. En pidä sitä hukkaan heitettynä laisinkaan, vaikka itse novelli olisikin täysi susi. Paitsi että olisi kivampi jos se ei olisi.

puhalluskukka

Viikolla huomasin myös aikuiseksi kasvaneen hämähäkkipoitsuni terraarion oven olevan raollaan. Poika oli päättänyt lähteä retkelle ihan omalla luvalla. Ensin piti tarkistaa, etten vain tallo sitä valtavalla ruhollani, joten kävin läpi lattian nopeasti. Sitten keskitin etsinnät terraariota lähimpänä olevaan vaatekaappiin ja siellähän se. Mustaa pitsiä, korkkareita ja iso hämähäkki. Sellaisesta kaapista minä pidän erittäin paljon.


Karkulaisen kiinniottoon ei liittynyt suurempaa dramatiikkaa. Ei siis minun puoleltani. Poika sen sijaan luuli, että aion syödä sen, ja survoi itsensä pikkuiseksi sumpuksi kaapin perimmäiseen nurkkaan. Sain sen kuitenkin pienen tavaroidensiirto-operaation jälkeen purkkiin ja takaisin kotiterraarioon, jossa se sai rauhoituttuaan syödä tosi ison madon.

scared spider




07 elokuuta 2014

Romusta taidetta

Harriet Mead tekee fantastisia eläinveistoksia romumetallista. On varmaan aika hienoa olla sellainen ihminen, joka näkee vanhoissa auton jämissä heti osan linnunnokkaa tai sudenkorennon siipeä.




Art by Harriet Mead





Art by Harriet Mead