18 huhtikuuta 2015

Aikaansaamista

Olen kirjoittanut ja editoinut. Ihan oikeasti, en huijaa. Asiaa avusti sitkeän flunssan saaminen. Olikin aikaa miettiä miksi ihmeessä nysvään. Sehän on järjetöntä. Kun avasin tekstitiedoston, homma alkoi luistaa. Ja se on luistanut joka päivä tällä viikolla. Olen hankkiutunut eroon yhdestä kokonaisesta äärimmäisen turhasta luvusta ja yhdistellyt toisen turhakeluvun tärkeitä kohtia muihin lukuihin. Olen kirjoittanut lisääkin ja aion vielä vaihtaa yhden luvun paikkaa tarinassa. Aikaansaaminen voittaa nysväämisen kyllä mennen tullen.

Ostin kirpparilta myös pienen, sievän kirjoituspöydän, josta olen haaveillut jo kuukausien ajan. Haluan sisustaa itselleni oikean kirjoittajan luolanurkkauksen. Siinäkin on porkkanaa. Kun on kunnon paikka kirjoittaa, tulee kai mieli kirjoittaa enemmän? Ehkäpä vielä ostan itselleni jonkun hienon pöytälampunkin. Ehkä sellaisen vihreän, joita vilahtelee aina elokuvien kirjastoissa ja pankeissa?

Aloin jo hioa pöytälevyä autotallissa (valkoisen maalin tilalle tulee pian mustaa), kunnes huomasin, että olen vielä kipeänä, hengästyn, jäädyn, ja räkään uuden projektini. Siirryin sisälle juomaan teetä. Ja kirjoittamaan!


10 huhtikuuta 2015

Konstrundan 2015

Joka pääsiäinen taiteilijat ympäri lääniä esittelevät taidettaan yhteistuumin. Siitä syntyy jokavuotinen konstrundan, jota olin mukana kiertämässä kaveriporukalla. Suurimman osan päivästä vietimme Högbobrukissa.
Margareta Persson tekee otuksia keramiikasta. Tässä maailman pelottavimmat pääsiäisnoidat.








Eräänä onnellisena päivänä yksinäinen sarvikuonokas köpötteli Karin Färlinin makuuhuoneeseen ja siitä taiteilija sai inspiraation maalata kovakuoriaisia.
Ryohko Otsukan vesiväärimaalaukset olivat ihastuttavia. Yksi päätyi kaverin seinää koristamaan.
Smé Johanin pajassa syntyy metallitaidetta.
*läähpuuh*


Eva Bergenwall yhdistää valokuvia maalauksiinsa.



07 huhtikuuta 2015

Kirjoitusprojektien pakoilua: Steampunkia ja psykedeliaa

En ole saanut kirjoitetuksi. Keskeneräiset tarinat pyörivät silti päässä. Tai pyörivät ehkä juurikin siksi, ettei saa kirjoitettua. Muutaman sivun olen editoinut mieleisempään kuosiin, mutta saamattomuuteni käy jo ahdistamaan. Olen miettinyt asiaa, ja luulen, että se johtuu osittain epäonnistumisen pelosta. Vähän sama kun mieleeni tupsahtaa kuva, jonka haluaisin maalata, mutta jo siinä samassa tiedän, etten ikinä saa sitä juuri sellaisena kankaalle. Sitten rupeaa lykkäämään koko maalaamisen aloitusta. Miksi edes yrittää, kun ei kuitenkaan onnistu? Kirjoittamista/ editoimistakin on helpompi siirtää, helpompi pakoilla, kun sitä luulee välillä, että koko homma menee kuitenkin metsikköön, ettei oma visio päädy lopulliseen versioon, vaan se menee matkalla pilalle. Kauhean masentavaa, eikä niin saisi koskaan ajatella. Nyt ainakin tiedostan tämän puolen prosessista, joten toivottavasti onnistun sen nitistämisessä paremmin.

Osittain käsikirjoitukseni on niin vaiheessa myös siksi, että tekemistä pukkaa ovista ja ikkunoista. Suomessakin käväisin. 

Steam Hellsinki oli niin kiva paikka, että sinne aion eksyä uudestaankin. Turun kauppahallissa en vain juopotellut teetä, vaan nassuttelin paistettuja muikkujakin. Tampereen yössä muistin myös pitkästä aikaa, että psyke on maailman parasta musiikkia ah ja oh! Tuli hirveä hinku katsoa taas kaikki Matrixit uudestaan. Putkeen.


'

Steam Hellsingissä vessoistakin löytyy kivoja juttuja.

Ei olisi Matrix muuten sama ilman Juno Reactorin panosta soundtrackilla!


Turun kauppahallin ihanuuksia.
Semipelottavaa seinätaidetta.