22 heinäkuuta 2015

Mistä saan toivoa- haaste

Sopivaa keskiviikkoaamun ajanvietettä: Mistä saan toivoa- haaste, jonka bongasin Päiväunien salainen elämä- blogista.

Kirjoittaja: listaa kuusi asiaa, joista saat toivoa silloin kun tuntuu siltä, että kaikki menee pieleen.

(Mietin pieleenmenemistä tässä kirjoittamisen kannalta, mutta seuraavat kuusi asiaa ovat toimineet loistavasti myös elämänpysäyttävissä henkilökohtaisissa katastrofeissa.)

1. Ajattelen niitä hyviä ja myönteisiä asioita, joita minulla on, jotka mahdollistavat kirjoittamisen ja niitä kielteisiä asioita, joita minulla ei ole ja jotka voisivat vaikeuttaa kirjoittamista. Esim. minulla ei ole lapsia. Minulla ei ole aivoja jäytäviä sairauksia. "Vau, asiathan voisivat olla tosi paljon huonomminkin! Ehkäpä voisin kirjoittaa jotain."

2. Hengaan Kössin kanssa. Kissat tuoksuvat hyvältä ja niiden rapsuttelu vähentää stressiä ja laskee verenpainetta. Minä: "Hmmmm jos Kössi hyväksyy minut kaverikseen, en voi olla ihan täysi paska." Kössi: "No ei, et ole ihan paska. On myös mukavaa, kun kirjoitat jotain ja saan lämmitellä takapuoltani läppärin vieressä."


3. Keitän teetä. "Onpa ihme, etten kyllästy teehen, vaikka kittaan sitä joka päivä. Ai niin, en oikeastaan ole kyllästynyt kirjoittamiseenkaan (tai mihinkään muuhunkaan), vaan muistaakseni pidän siitä aika paljon."

4. Hengaan hämähäkkien kanssa. Hämähäkit näyttävät esimerkkiä siinä, että kun antaa ajan kulua, möllöttää, muistaa syödä ja juoda, elämä ihme kyllä jatkuu ja tuo mukanaan uusia ajatuksia ja ideoita. "Yksinkertaista, loistavaa."


5. Menen päikkäreille. Mieluiten Kössin kanssa.

6. Luen. Kirjoitan. Jos en kesken olevia käsikirjoituksia, niin sitten jotain muuta, esim. jotain turhaa blogia. Ajatukseni ovat tuossa tuokiossa aivan jossain muualla, kuin siinä mikä on pielessä. "Mitä jos kirjoittaisin näin ja näin, mikäs olikaan se yksi artikkeli, jonka löysin viime viikolla ja miten se ja se ihminen muotoili sen toisen asian...oho, avaruuszombeja!"

19 heinäkuuta 2015

Memories of Retrocity

Pidän kuvista, joita katsoessa tekee mieli kirjoittaa. Ranskalainen Bastien Lecouffe Deharme taiteilee sellaisia kuvia. Ja myös kirjoittaa! Memories of Retrocity on graafinen romaani/ kuvakirja, jonka mielelläni ottaisin joskus hyppysiini, vaikken ranskaa osaakaan.




Deharmen töitä saa ostaa myös Etsystä.

Art by Bastien Lecouffe Deharme

16 heinäkuuta 2015

Tarujen kansat - Theodore Kittelsen

Kierros Ateneumissa oli jo ennalta päätetty Suomeen lähdettäessä. Tyyliin jos mikään muu matkasuunnitelma ei toteudu, Ateneumiin menen vaikka kontaten. Viime visiitistä oli vierähtänyt jo ainakin neljä vuotta ja olin ylen tyytyväinen nähdessäni Hugo Simbergin Hallan näyttelyjulisteessa.

Niin Norjassa kuin Suomessakin luonto on aina ollut ihmistä lähellä. Pimeät talvet, vaaleat kesät ja jylhät maisemat ovat toimineet innoituksena rikkaalle kansanrunoudelle ja mytologisille kertomuksille. Eloton luonto muuttuu tarinoissa eläväksi, arki ja fantasia sekoittuvat saumattomasti. Olen aina ihaillut Kalevalaa ja muita pohjoismaisia myyttejä, joiden pohjalta on tehty valtavan paljon aivan upeaa taidetta.

Täytyy myöntää, etten ole juurikaan perehtynyt norjalaiseen taiteeseen. Ennen Tarujen kansat- näyttelyä tunsin lähinnä vain Edward Munchin töitä. Theodore Kittelsen oli täysin uusi tuttavuus, mutta heti ensimmäisen taulun kohdalla tiesin löytäneeni helmen.

Theodore Kittelsen (1857-1914) oli norjalainen taiteilija, joka kuvitti monia satuja ja kansantarinoita. Hän opiskeli Münchenissä ja Pariisissa, mutta löysi suurimman innoituksensa Norjan luonnosta. Kittelsen myös kirjoitti tekstejä kuviinsa. Vuonna 1900 ilmestyi kirja Svartedauen (Musta surma), jossa Kittelsen kuvaa ruton ikävän näköisenä eukkona.  

Simbergin maalauksissa kuolema on kuvattu paljon kiltimpänä, sympaattisempana. Luurangot ja pikkupirut eivät koskaan ole pelottavia. Kittelsenin kuvitukset sitä vastoin ovat melkoisen synkkiä ja usein mustavalkoisia, mistä pidän todella paljon. Ei ihme, että ne ovat kuulemma inspiroineet joitakin norjalaisia metalliyhtyeitä.

Yksi päättynyt elämä synnyttää lisää elämää. Syöpäläiset suorastaan vilistävät silmissä. 


Suolammessa asusteleva Näkki. Pidän kuvasta eniten mustavalkoisena, vaikka siitä löytyi väritettykin versio.
Rutto vaanii portaissa.
Skogtroll- magneetti koristaa nyt jääkaapin ovea.


10 heinäkuuta 2015

Sekava lomapostaus

Raahautuessani Suomen reissun päätteeksi Turun sataman laivaterminaaliin, mietiskelin, että miksihän piti mennä taas ostamaan niin monta kirjaa. Selkäreppu oli iso möhkäle, joka painoi niskassa niin paljon, että näköä alkoi haitata, kun kaulasuonet puristuivat kasaan, eikä veri enää virrannut kunnolla päähän. Matkalaukku pullotti sekin epäilyttävästi, ja olin varma, että se räjähtäisi ihan kohta. Hytissä kaaduin suoraan sänkyyn ja nukuin melkein neljä tuntia.

Tekisin silti kaiken uudestaan :).

Reissun parhaita paloja olivat Ateneumin Tarujen kansat- näyttely (josta kirjoittanen muutaman lisäsanan myöhemmin) ja Turun keskiaikamarkkinat (joista niistäkin pitäisi mainita jotain myöhemmin, jos jaksaa).



Kevyttä iltalukemista.
Ötökkäkorut löytyivät Kiasman putiikista.
Ihku t-paita.
Helsingin friikein kirpputori löytyy Töölänlahden rannalta. Tunnelma on Juneksen kirppiksellä hieman kuumottava jopa kirkkaassa päivänvalossa. Vanhoja leluja, kattoon asti ulottuvia tavararöykkiöitä, eikä henkilökuntaa missään. Romahtamaisillaan oleva puuhuvila on aivan oma maailmansa.
Muuta koettua/ nähtyä: Jurassic World. Älkää hyvät ihmiset menkö katsomaan kyseistä pätkää. Tulee vain ahdistus, ja pettymys koko ihmiskuntaa kohtaan tuntuu hetken aikaa tavallista musertavammalta.

Vielä on lomaa reilu viikko jäljellä. Palloilen kahden tai oikeastaan jopa kolmen novellin välillä. Tarkoitus olisi siis osallistua Portin ja/tai Urbaanin fantasian kilpailuun. Yksi novelli on käytännössä valmis, mutta se muistuttaa tyhmän paljon viime vuoden Portti-novelliani. Aikakausi ja ympäristö ovat aivan erilaiset, mutta muuten ihan ihmettelen, että olenkin onnistunut väsäämään niin samanlaisen juonen. Huoh. Sitten on tämä urbaanin fantasian kokeiluni, joka välistä tuntuu lyövän komediapuolelle. Plus se ihmeellinen scifi-pätkä, jota aloin kirjoittaa joskus vuoden alussa. Ongelmana siis taas se vanha valinnan ja keskittymisen vaikeus.

black and white spider mustavalkoinen hämähäkki
Näin ihania asioita löytyy meidänkin luonnosta.
Kun tulin kotiin, sääkin muuttui hetkeksi lämpimämmäksi. Näinä vuoden ensimmäisinä hellepäivinä kävin uimassa joessa ja onnistuin polttamaan hartiani, kun lähdin kävelylle keskipäivän aikaan. Minä joka en koskaan yleensä ole auringossa! Muistanpa taas syyn siihen. Joten ei haittaa, vaikka taivaalta kaataa jo toista päivää peräkkäin vettä saavin täydeltä. Olen sohvalla kissan kanssa ja yritän vähän kirjoitella lisää.

Illalla telkkarista tulee Hitchcockin Köysi...