23 marraskuuta 2015

Liebster Award x 2

Suuret kiitokset huhtikuulle ja Elinalle, joilta kummaltakin sain ilahduttavan tunnustuksen. On mukava pitkästä aikaa päästä vastailemaan tällaiseen kysymyshaasteeseen!

 Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Huhtikuu antoi vastattavakseni nämä yksitoista kysymystä:

1. Kirjoitusrutiinisi - onko jotain välttämätöntä, mitä tarvitset, kun kirjoitat? 

Ei oikeastaan. Kirjoittaminen on siitä hieno harrastus, että sitä voi tehdä missä vain, milloin vain. Jos ei ole tietokonetta/kännykkää/kynää ja paperia (yleensä kyllä on), voi silti aina suunnitella kirjoitusprojekteja eteenpäin mielessään. Itseäni musiikki häiritsee enemmän kuin ihmisten puhe tai muu hälinä, ja jos on valittava, kirjoitan mieluiten, kun on hiljaista. Tee on aina iso apu. Olen myös järkytyksekseni huomannut, että viime aikoina olen saanut eniten kirjoitettua aamuisin, vaikka olen aina ollut iltavirkku. Iltaisin olen ruvennut lukemaan enemmän. Ainoa asia jonka voisin rutiiniksi lukea, on se, että vain rupean kirjoittamaan. Avaan tekstitiedoston ja alan näpyttää. Kyllä sitä tekstiä silloin alkaa aina syntyä.

2. Pisin kirjoitustaukosi?

Kesälomalla saattoi vierähtää parisen viikkoa niin, etten kirjoittanut. Sinäkin aikana syntyi silti ideoita ja suuntaviivoja nykyisiin projekteihini.

3. Minkä teoksen toivoisit, että olisit itse kirjoittanut (ei ole pakko olla romaani)?

Chuck Palahniukin Fight Club. Se on kuta kuinkin täydellinen.
Franz Kafkan Oikeusjuttu ja Muodonmuutos jaksavat myös kiehtoa ja ihastuttaa, aivan sama kuinka monta kertaa ne lukee. 

4. Mistä aiheesta et missään nimessä tahtoisi kirjoittaa? Onko sellaista?

Ruoanlaitto ja leipominen *yök yök yök*. Paitsi jos pitäisi läpällä laatia joku kokkiopas zombeille ja ihmissusille. Sitten voisi harkita. Tai jos teoksen nimi saisi olla "Road Kill Kitchen" ja siinä testattaisiin tapoja, joilla peitetään tienposkiraatojen mädän aromien ja mahdollisten oheishyvien (toukat) sulauttamista kulinaristiseen elämykseen.

5. Minkä lajin kirjoittaminen ei vaan suju?

Runoilu ei ole oikein minun juttuni. En ole kyllä tosissani yrittänytkään, joten ehkä se päivä koittaa vielä. Luen kyllä runoja mielelläni ja ihastelen niitä useinkin. Arkisen ja kovan realismin kirjoittaminen tuppaa sekin tökkimään.

6. Mitä kirjoitat mieluiten? 

Kyllähän se heilahtaa spekulatiivisen fiktion puoleen. Scifillä on aina paikka sydämessäni. Toisaalta minua kiehtovat erilaiset mysteerit. Kunnon rikostarinaa ei voita mikään. Varsinkin jos sitä höystää mustalla huumorilla ja maagisella realismilla! Tai... scifillä.

7. Kompastuskivesi kirjoittamisessa?

Aloitan projekteja. En saa niitä valmiiksi.

8. Entä vahvuutesi?

Ideoita pukkaa ovista ja ikkunoista.

9. Huomaatko suosivasi tietyn tyyppisiä sanoja, esimerkiksi tietyllä kirjaimella alkavia? Tarkoittaen siis esim. nimissä/kuvailussa?

Hahmoni huokailevat liian usein. Olen myös poistanut ja-sanaa ihan urakalla eräästä käsikirjoituksestani.

10. Mistä sait idean viimeisimpään teokseesi?

Halusin kirjoittaa tarinan, jossa tapahtuu mystinen katoaminen. "Jää"- kässärin alussa päähenkilö saa oudohkon ja hieman ahdistavankin puhelun. Minä sain samankaltaisen puhelun monta vuotta sitten eräänä talvisena yönä.

11. Tähän mennessä suurin saavutuksesi kirjoittajana?

Se että ylipäätään jaksan vielä kirjoittaa :). No viime vuonna iloitsin Portin novellikisan kunniamaininnasta ja tekstini julkaistiin Portti-lehdessä tänä vuonna. Muutama vuosi sitten olin myös mukana Mustat joutsenet- antologiassa.

Elina keksi seuraavanlaisia kysymyksiä:

1. Mitä on työn alla juuri nyt?

Edellä mainittu käsikirjoitus "Jää" on kiertänyt vähän siellä täällä ja nyt se on viimeistelyn alla. Se on jännitystarina, jota on pitänyt tiivistää melkoisesti. Ensi vuonna olen vakaasti päättänyt osallistua Portin novellikilpaan scifi-novellilla, joka jäi auttamattomasti kesken kesällä. Siinä on zombi. Lisäksi työn alla on sarjamurhaajatarina, johon liittyy vampyyri. Se on se vanhin ja ikuisin kaikista käsikirjoituksistani, samalla myös se rakkain. Huoh.

2. Ajatteletko lukijaa, kun kirjoitat?

Raakatekstiä kirjoittaessa en juurikaan, editoidessa kyllä. Vaikka itsellä olisi tekstin kanssa hirmuisen hauskaa, on lopulta pakko vähän miettiä aukeaako juoni ollenkaan mahdolliselle yleisölle.

3. Pisin kirjoitustaukosi?

*Katso edellisen listan nro 2.*

4. Missä ja milloin kirjoitat?

Nykyään useimmiten kotona ja aamupäivisin. Kirjastokin on ihana paikka kirjoittaa, mutta minulla on ihan liian harvoin sellaisia päiviä että ehtisin mennä sinne tietsikan kanssa. Kesällä oman päärynäpuun alla on myös kiva kirjoitella tarinoita muistikirjoihin. Heitän huovan puun alle ja se on siinä. Paperilla juoksentelevat ötökät ovat vain plussaa. Ennen kaverinani ja henkisenä tukenani oli myös Goljat, burmalainen rakkauteni, mutta valitettavasti sitä ei enää ole. Yhdessä keksimme valtavan monta hienoa juttua.
5. Luetko kirjoitusoppaita?

Olen valikoiden ja harppaillen tehnyt niin, mutten ole tainnut lukea yhtäkään opasta ihan kannesta kanteen.

6. Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?

Ajattelin, että se olisi oiva tapa lisätä kirjoittamista ja tulla siinä taitavammaksi.

7. Mitä mieltä olet sähkökirjoista?

Idea on loistava. Monesti kalliihkot hinnat vain ihmetyttävät.

8. Oletko jäänyt koukkuun johonkin kirjasarjaan, televisioon, musiikkiin tms?

Sarjoista jäin koukkuun Homelandiin, kun huhtikuussa kieriskelin helvetillisen influenssan kourissa kaksi viikkoa. Nyt syksyllä suurta ihastusta olen tuntenut Peaky Blindersia kohtaan. The Fall, jossa pääosaa esittää Gillian Anderson, on myös ollut mieluinen. Salaisia kansioita katson luonnollisesti vuoden ympäri ristiin rastiin. Siihen ei vain kyllästy. Kirjasarja joka vei mennessään, on Pierce Brownin kerta kaikkisen viihdyttävä Red Rising- trilogia, jonka kolmatta osaa odotan huuli väpättäen.

9. Kenelle annoit viimeksi kirjalahjan ja mikä kirja oli kyseessä?

Annoin pikkuveljelleni Ann Leckien kirjan Ancillary Justice ja isälleni Ari Turusen Humalan hengen.

10. Tapaatko jättää kirjan lukemisen kesken, jos tarina/tyyli ei miellytä?

Olen perinteisesti ollut hyvin sitkeä lukija, joka ei mielellään jätä kirjaa kesken, vaikka lukeminen ottaisi vastaan. Nykyään kuitenkin sallin itseni tehdä niin. En esimerkiksi jaksa lukea tekstejä, jotka ovat korostetun rivoja tai kaksimielisiä, jos se ei palvele itse juonta millään tavoin. Hahmojen stereotyyppisyys tai suora älyttömyys voivat myös kaihertaa sen verta paljon, että kirja jää kesken.

11. Onko sinulla soundtrackejä/biisilistoja omille käsikirjoituksillesi? Millaisia?

Ei ole. Kirjoittaessani en pysty kuuntelemaan musiikkia. Musiikki on silti iso juttu. Kiinnitän tosi paljon huomiota elokuvien soundtrackeihin ja arvostelen niitä herkästi. Hyvän käsikirjoituksen pystyy turmelemaan täydellisesti vääränlaisella musiikilla. Mieleistäni musiikkia kuunnellessani, keksin lennossa tunnelmaan sopivaa kuvaa (ehkä tämän takia menen oikosulkuun, jos yritän kuunnella ja kirjoittaa saman aikaisesti). Omiin käsikirjoituksiini ja niiden synnyttämiin kuviin liitän mielessäni esimerkiksi Apocalyptican, Amorphiksen ja Unheiligin kappaleita, sekä puhtaasti klassista musiikkia. Melodinen trance ja house ovat nekin joskus tilanteeseen sopivaa musiikkia.

Sitten kekkailen omia kymysyksiä, joihin niin halutessaan saavat vastailla Jere Vartiainen, Belsissa, Heidi Elo, Ville-Markus Nevalainen, Taika, Sanni, R.M.S.R.

1. Oletko koskaan meinannut lyödä hanskoja tiskiin eli lopettaa kirjoittelun (käsikirjoitus/blogi/jokin muu projekti) yhtä kaikki?
2. Milloin otti viimeksi päähän rankasti ja miksi?
3. Jos jostakin kirjoittamastasi käsikirjoituksesta/ tarinasta/ runosta/ blogipostauksesta tehtäisiin elokuva, kuka esittäisi pääosaa? Entä mahdolliset sivuosat?
4. Mikä mytologinen örvelö olisit, jos olisi pakko valita (vampyyri/enkeli/ihmissusi/näkki tms.) ja miksi?
5. Jos voisit leipoa karjalanpiirakoita kenen tahansa kirjoittavan ihmisen (elossa olevan tai edesmenneen) kanssa, kuka se olisi? Kuinka ilta etenisi?
6. Mitä sinulle pitäisi antaa/ tehdä, jotta lopettaisit kirjoittamisen? Onnistuisiko, jos sinulle luvattaisiin 200 miljoonaa euroa?
7. Mitä muuta harrastat kirjoittamisen/ bloggaamisen lisäksi?
8. Jos saisit pitää yhden ainoan elokuvan ja yhden ainoan kirjan ja kaikki muut olisi pakko hävittää, mitkä valitsisit säilytettäviksi?
9. Minkä yhden ainokaisen asian poistaisit ja hävittäisit juurineen maailmasta?
10. Mitä mieltä olet ruoanlaitto-ohjelmista?
11. Mitä aiot kirjoittaa seuraavaksi ja mistä sait siihen idean?

15 marraskuuta 2015

Miten tulkita hylkäämiskirje?

Jos en muuta Skriva- lehdestä ehdi kirjastossa lukea, luen palstan, jossa kysellään kustannustoimittajilta. Viimeisimmässä numerossa aiheena oli "Miten tulkita hylkäämiskirje?". Kustannustoimittajilta kysyttiin mm. seuraavaa: Onko hyvä asia, jos vastauksen saaminen viipyy? Miten usein kirjoitatte henkilökohtaista palautetta hylkäämillenne käsikirjoituksille?

Albert Bonniersin kustannustoimittaja kertoo, että heille lähetetään joka vuosi 2500 käsikirjoitusta. Näistä vain murto-osa saa hylsyynsä henkilökohtaista palautetta. Siinä tapauksessa käsikirjoitus on herättänyt kiinnostusta ja kirjoittajaa halutaan auttaa työstämään tekstiä eteenpäin. Mielenkiintoista oli saada tietää, että puolet sopimuksen saavista esikoisista on sellaisia, jotka on hylätty ensimmäisellä kierroksella.

Albert Bonniersin tapauksessa kustannustoimittaja kertoo myös, että he yrittävät vastata kolmen kuukauden sisällä, mutta jos vastaus viipyy, tarkoittaa se useimmiten sitä, että useampi ihminen on saanut käsikirjoituksen lueattavakseen. Viipyminen on siis useimmiten myönteinen asia.

Lilla Piratförlagetin kustannustoimittaja on eri linjoilla. Jos vastauksen saaminen heidän kustantamoltaan kestää, on syynä useimmiten ajan puute. Kukaan ei yksinkertaisesti ole vielä ehtinyt lukea käsikirjoitusta.

Brombergsillä pyritään ottamaan yhteyttä kirjoittajaan, jos teksti on herättänyt kiinnostusta ja useampi haluaa lukea sen. Sillä tavoin kirjoittajan ei tarvitse epätietoisena purra kynsiään ja ihmetellä miksei vastausta kuulu.

Kaikki kustannustoimittajat ovat yhdessä asiassa samaa mieltä: he pyrkivät kirjoittamaan mahdollisimman selvän ja yksiselitteisen vastauksen, oli mukana palautetta tai ei.


Lauantaina 7.11 hilpaisin Tukholmaan Ruotsinsuomalaisille kirja- ja kulttuurimessuille. Yksipäiväinen tapahtuma järjestetään kerran vuodessa Tukholman Suomen instituutilla.

Haastateltavina olivat mm. Sinikka Nopola, Tiina Laitila Kälvemark ja Maarit Turtiainen, sekä kahden ruotsinsuomalaisen pienkustantamon Finn-kirjan ja Compania Comderin edustajat.

Mieleen jäi seuraavaa:

Laitila Kälvemark välttää suomenkielisen kaunokirjallisuuden lukemista oman kirjoitusprosessin ollessa kesken. Näin hän ei vahingossakaan apinoi muiden tuotoksia. Olen joskus mietiskellyt samaa. Kuinka paljon sitä huomaamattaan matkii toisia?

Asko Sahlbergin teoksista ei kustannustoimittaja aina muuta sanaakaan. Vau.

Pienkustantamoilla on vaikeuksia taata laadukas toimitustyö ja he myöntävät sen. En ainakaan vielä aio lähestyä Finn-kirjaa tai Compania Comderia, vaan suuntaan katseeni Suomeen päin. 

11 marraskuuta 2015

Vähemmän partaa, enemmän hyönteisiä

Tom Hiddleston lienee ainoa mies maan päällä, joka näyttää paremmalta karvattomana. En ole nähnyt häntä karvaisena, mutta siinäpä se: en sitä toivoisikaan. Ihme. No se siitä.

Käväisin tarkastamassa Crimson Peakin, eikä se aivan kakkelielokuva ollut. Loppu vain perinteisesti petti. Tosin kesällä nähdyn Jurassic Worldin jälkeen pohjakosketus oli niin totaalinen, että sen jälkeen olen hyväksynyt melkeimpä jokaisen näkemäni elokuvan loppuratkaisun.

Viis epämukavuudesta. Jos saisin tuon yöpaidan, en enää mitään muuta vuoteessa käyttäisikään.
Crimson Peak oli ihanan kaunis katsoa. Siinä oli paljon hyönteisiä. Siinä oli Tom Hiddleston. Siinä oli punaista lunta. Siinä oli hienoja vaatteita (jotka tosin liian usein olivat ruskeita tai keltaisia).

Mutta. 

Viimeisen noin kymmenen minuutin vuorosanat olisi pitänyt jättää lausumatta, leikata pois suurilla, voimakkailla Fiskarsin voimasaksilla.

Sitten.

Kun samaan hengenvetoon puhutaan Guillermo del Torosta ja goottikauhusta, ei mieleen mitenkään ikimaailmassa tule halpoja one-linereita. Sellaisethan kuuluvat puolihassuihin b-luokan kuviin (Jurassic World), joita mennään katsomaan, kun ei oikein ole muutakaan ohjelmassa. Mutta kyllä: niin vain Crimson Peakin loppumetreillä ruutuun pasahti juuri sellainen. Miksi? Yksi riittää. Se on liikaa.

Kyllähän se hiljaiseksi vetää.

Onneksi elokuvassa nähtiin paljon hyönteisiä. Yritän ajatella niitä, kun menen nukkumaan.